toinen adoptio
Lupa ja yhteys
Sointu odottaa toista lastaan, joka adoptoidaan kotimaasta.
Vuosi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, ja luvan uusiminen kolmatta kertaa on käsillä. Paperit on kerättynä ja turhautumiseen saakka on juostu lääkärintodistuksen perässä. Lääkärille oli käynyt inhimillinen erehdys, ja hän oli täyttänyt väärän lomakkeen. Uuteen lomakkeen taas olivat pituus ja paino jääneet kokonaan merkitsemättä! Konsultoiva lääkäri, jolle todistukset vielä menevät, ei tietenkään voinut hyväksyä puutteellista asiakirjaa. Jälleen lähti uusi todistus matkaan. Kovasti olisin toivonut paperimme ehtivän seuraavaan lautakunnan kokoukseen. Hieman epätoivoiselta näyttää. Toivon todella, ettei paperimme tarvitse täyttä lautakunnan kokoonpanoa, koska silloin lupamme ehtisi vanhentua. En tiedä mitä merkitsisi, jos lupamme vanhenisi ennen sen uusimista.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kotimaan adoptio-odotus
Unelmapyörät vauhdissa
Sointu odottaa toista lastaan, joka adoptoidaan kotimaasta.
Tunnen kipristelevää iloa, kun saan alkaa uutena odottajana kirjoittamaan ja sitä kautta jakamaan teille toisen kotimaan adoptioprosessimme eri vaiheita. Muistan ensimmäisen prosessin aikaan sosiaalityöntekijämme sanoneen, että jos joskus haaveilette sisaruksesta, ulkomailta adoptoiminen on ainoa vaihtoehto. Iloksemme asiat muuttuvat.
Pikkuhiljaa uusi prosessi valtaa ajatuksia milloin missäkin. Tästä se adoptio-odotuksen olotila saa lähteä kasvamaan.
Artikkelit Kotimaan adoptio-odotus
Arki antaa, arki ottaa – rakkaus voittaa
Toisen lapsen kansainvälisestä adoptiosta kirjoittava Sami
"Amor vincit omnia", rakkaus voittaa kaiken. Suosittu sitaatti monessa yhteydessä viljeltäväksi. Mutta onko se näin, että se todellakin voittaa kaiken, aina ja kaikissa tilanteissa? Minä en ole oikea henkilö antamaan tyhjentävää vastausta, mutta näkemyksiä voin toki jakaa.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Kaikista suurin on rakkaus
Toisen lapsen kansainvälisestä adoptiosta kirjottava Sami
Jääkaappimme ovessa oli ensimmäisen lapsemme odotusaikana pehmosydän, jossa oli monelle tuttu runo: Ennen kuin sait alkusi minä halusin sinut. Ennen kuin synnyit minä rakastin sinua. Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan olin valmis kuolemaan puolestasi.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Olet mitä näet
Toisen lapsen kansainvälisestä adoptio-odotuksesta kirjoittava Sami
Kun odotimme tytärtämme, emme osanneet arvatakaan, miten suloinen suomalainen tyttö sieltä loppujen lopuksi tulisikaan. Tyttö joka rakastaa ruisleipää, kaurapuuroa, Mannerheimin patsasta, Sibeliusta ja kansantanssiperinteestä kumpuavaa musiikkia. Meille olisi toki ihan sama, vaikka hän rakastaisi empanadaksia, paistettuja marsuja, sokerimaitoa ja tulivuorimaisemaa. Joitakin edellä mainittuja vain on hankalampi tarjota täältä Suomesta käsin, joten ei ihme, että lapsi imee vaikutteita sieltä, missä hän niille altistuu. Ja ei, emme ole intohimoisia Mannerheimin rakastajia. Tyttö nyt vain sattuu rakastamaan kaikkia patsaita, joita Helsingissä eteen tulee. Risto Rytin patsas on yhtä lailla kova juttu.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Hyvinvointi koostuu pienistä palasista
Toisen lapsen kansainvälisestä adoptio-odotuksesta kirjoittava Sami
Tasapainoinen arki on pienistä asioista kiinni; syöminen, ulkoilu, yhdessä leikkiminen, nukkuminen, tuttujen ja sukulaisten tapaaminen ja niin edelleen. Useimpiin näistä asioista liittyy jokin aikataulu, jolloin aletaan puhua rutiineista, perusturvallisuuden selkärangasta.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Kun kolmesta tulee neljä
Toisen kansainvälisesti adoptoitavan lapsensa odotuksesta kirjoittava Sami
Odotamme tällä hetkellä tietoa hyväksynnästämme kohdemaan jonoon. Kohdemaammekin on vaihtunut odotuksen aikana, ja tyttäremme saa toivottavasti siskon tai veljen samasta synnyinmaasta kuin on itsekin lähtöisin. ...
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Noin tuhat isänpäivää myöhemmin
Toista lasta kansainvälisen adoption kautta odottava Sami
Tätä kirjoittaessa olen ollut isänä kuukauden vajaa tuhat päivää. Jokainen noista päivistä on ollut minulle isänpäivä ja virallisia isänpäiviä tuolle ajalle on mahtunut kaksi. Toisena niistä sain lahjaksi päiväkodissa askarrellun hellyttävän salkun. Nämä reilut kaksi vuotta ovat olleet varsinaista isänä olon korkeakoulua, joka jatkuu ja jatkuu. Maisteriksi tuskin valmistutaan koskaan, koska lisäopinnoille ei loppua näy.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Adoptiovanhemmat synnytysvalmennuksessa
Toista lasta kansainvälisen adoption kautta odottava Sami
Tämä vuosi on antanut rohkaisua toiselle odotuksellemme. Saimme todistaa kahden lapsen saapumista tuttavapiiriimme Etelä-Afrikasta, joka on näillä näkymin myös meidän perheemme todennäköisin kohdemaa. Toiseen perheeseen lapsi tuli ensimmäisenä lapsena, toiseen toisena lapsena. Jälkimmäisen perheen kuulumiset kiinnostavat erityisen paljon, sillä olemme nyt hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin he aiemmin. Onkin mukava kuulla, miten sisarusten yhteiselo lähtee käyntiin ja miten lapsen tulo vaikuttaa perheen dynamiikkaan.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Pikkuveli tuli kotiin
Toisen lapsen kansainvälisen adoption kautta saanut Mimu.
Odotuksemme päättyi maaliskuussa, kun saimme vihdoin kuopuksemme kotiin. Helmikuisen oikeusmatkan jälkeen käväisimme Suomessa ja viikon päästä lähdimme ikimuistoiselle hakumatkalle isoveljen, mummun ja ukin kanssa.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Supistuksia
Toista lasta kansainvälisen adoption kautta odottava Mimu
Loppuvuosi toi meille tullessaan tärkeän soiton ja matkan Uralin taakse toista nuppusta tapaamaan. Matka oli onnistunut ja palanen sydämestäni jäi talviseen Magnitogorskiin. Kuulimme lapsen taustoista ja nykytilanteesta. Ja mikä parasta, saimme nähdä lapsemme ja touhuta hänen kanssaan kuusi kertaa pari tuntia kerrallaan hänen nykyisessä kodissaan, lastenkodissa. Sitten oli palattava Suomeen ikävöimään ja hankkimaan lisää papereita. Maistraattiin meidän pitäisi jo saada kanta-asiakaskortti, kun niin usein käymme siellä apostilloimassa ja asioimassa.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Vastarannan odottaja
Toista lastaan kansainvälisen adoption kautta odottava Mimu
Kahden kuukauden odotuksen jälkeen puhelin soi. Olin juuri aloittanut työt kesäloman päätyttyä enkä voinut vastata. Tauolla ryntäsin soittamaan. Heti puhelun alussa tajusin, että tämä ei ole meidän lapsemme. Kun sain lapsen kuvan, katselin tätä suloista pienokaista muutamia kertoa ja itkin päivän tai kaksi. Sitten kaivelin järjen hippujani ja tajusin, ettei minulla ole mitään syytä surra. Tuo lapsi ei ollut minun, vaan yksi niistä monista reppanoista, jotka elävät lastenkodeissa heille tuttua elämää. He eivät ehkä osaa kaivata äitiä, joka on varmaan vain sana muiden joukossa. Eikä tuo lapsi tiennyt minun olemassaolostani mitään. Päätös olla lähtemättä katsomismatkalle tuntui raa´alta mutta oikealta. Sääli olisi ollut väärä lähtökohta yhteiselle elämälle.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Onhan kännykässä virtaa?
Nimimerkki Mimu kirjoitti odottaja-palstalla kansainvälisen adoption odotuksestaan syksystä 2012 lähtien.
Saimme adoptioluvan ilman lisäselvityspyyntöjä huhtikuussa. Luvan saaminen ilman lisäselvityksiä ei tunnu enää olevan kovin yleistä, kun Valviran adoptiolautakunta on papereita tutkimassa. On hieman vaikea ymmärtää, miksi sosiaalityöntekijän lämpimät suositukset eivät riitä, onhan koko elämä neuvonnassa punnittu grammalleen läpi. Onneksi meidän sosiaalityöntekijämme osasi esittää asiat niin, ettei kukaan virkamies keksinyt, mistä näpäyttää. Paperit Venäjälle, Tsheljabinskiin saimme heti matkaan ja kesäkuussa ne oli jo rekisteröity sosiaalisuhteiden ministeriössä.
Adoptio-odottajille Adoptiovanhemmille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Tervetuloa arkeemme!
Toista lastaan kansainvälisen adoption kautta odottava Mimu
Adoptiolupaa odotellessa ajatukset lentävät yhä useammin lastenhuoneesta kauas Uralin taakse. Lastenhuoneessa kauhistelen, miten sinne mahtuisi vielä toisen lapsen lelut ja vaatteet. Ajatusketju jatkuu mietintöihin lapsen sukupuolesta ja iästä. Mitä isoveljen pieneksi käyneitä vaatteita säästän? Voisiko tyttökin istua sinisellä potalla? Mitä veisimme tuliaisiksi, kun pääsemme lapsen luo? Lasken päiviä, viikkoja, kuukausia ja arvuuttelen, milloin pääsemme katsomismatkalle. Ajatukset päässä sulautuvat sopaksi, ja palaan arkeen saamatta mihinkään vastauksia. On vielä siedettävä odottamisen epämääräisyyttä.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Yhteinen odotus
Toista lastaan kansainvälisen adoption kautta odottava Mimu
Viimeinen varsinainen neuvontakerta oli joulukuussa, selvityksen lukeminen helmikuussa. Sosiaalityöntekijän kotikäynnin aikana mieheni oli ainoa meistä, joka käyttäytyi normaalisti. Tavallisesti puhelias poikamme jännitti tapaamista eikä suostunut kommentoimaan mitään kysymyksiin tulevasta pikkuveljestä tai -siskosta. Poika vain villitsi ja nauroi hepulissa. Koiranpentumme unohti jo oppimansa sisäsiisteyden, joten lastenhuoneen esittelyn aikana kuljin rätin kanssa sen perässä. Kaiken kruununa minä vielä itkaisin vähän lopuksi.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
Sisarusta odotellessa
Mimu, odottaa toista lasta kansainvälisen adoption kautta syksystä 2012 lähtien
Perheeseemme kuuluu minun ja mieheni lisäksi vuosi sitten Venäjältä saapunut pian 5-vuotias hurmuripoika, jonka kanssa olen kotona vuoden loppuun asti. Alun perin halusimme adoptoida sisarukset, mutta lopulta päädyimme odottamaan yhtä lasta kerrallaan. Sisarus on silti pysynyt koko ajan mielessämme, ja nyt saimme luvan aloittaa uuden prosessin.
Adoptio-odottajille Artikkelit Kansainvälinen adoptio-odotus
