Adoptiolapset reagoivat hylkäämisiin, menetyksiin ja traumaattisiin kokemuksiin yksilöllisesti ja monin eri tavoin. Erityistarpeisuus voi näkyä adoptoitujen lasten, nuorten tai aikuisten voimakkaanakin oireiluna.
Erityistarpeisilla adoptoiduilla ei välttämättä ole virallista diagnoosia, jota yhteiskunnan tuen saaminen usein edellyttää.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on havaittu, että adoptoidut ja adoptioperheet eivät saa riittävästi apua ja tukea.
Oikeus tukeen adoption jälkeen
Adoptiolain mukaan adoptoiduilla ja perheillä on oikeus adoption jälkeiseen tukeen missä tahansa vaiheessa myös adoption vahvistamisen jälkeen.
Laki määrää, että adoptiovanhemmille on tarjottava mahdollisuus erityisen avun ja tuen tarpeen selvittämiseen tarvittavassa laajuudessa.
Adoptio-osaaminen ja perheitä tukevien palveluiden saatavuus vaihtelevat kuitenkin paljon asuinkunnittain, ja erityistarpeen kanssa jäädään usein yksin.
Adoptioneuvonnan antajan on tarvittaessa annettava 24 §:n 1 momentissa tarkoitettua neuvontaa, apua ja tukea myös adoption vahvistamisen jälkeen. Adoptiovanhemmille on lisäksi tarjottava mahdollisuus siihen, että adoptiolapsen ja -perheen erityisen avun ja tuen tarve selvitetään tarvittavassa laajuudessa.
– Adoptiolaki 22/2012
Kiintymyssuhde ja traumatausta
Kiintymyssuhteen kehittyminen on erityinen haaste adoptioperheille. Tämä on hyvä huomioida sekä perheessä että päivähoidossa ja koulussa.
Jokainen adoptiolapsi on kokenut vähintään yhden mutta yleensä lukuisia kiintymyssuhdekatkoksia.
Varhaisten kiintymyssuhteiden epävarmuus ja hylkäämiskokemukset vaikuttavat adoptiolapsen elämään ja kaikkiin myöhempiin ihmissuhteisiin.
Toisaalta tiedetään, että kiintymyssuhdemalli muuttuu elämän aikana, ja tätä muutosta voi tukea monin tavoin.
Adoptiovanhemman tärkein tehtävä on rakentaa turvallista suhdetta lapseen, jotta hän voi kiintyä häntä hoitavaan aikuiseen.
Linkkejä ja luettavaa
- Apua itsesäätelyyn
- Trauma herkistää kehon reaktiot
- Tarkkaavuushäiriö vai traumaoireilua?
- Poikkeustilanne voi aktivoida trauman
- Kiintymyssuhde adoptioperheen arjessa – Sanna Mäkipään diaesitys
- Koskaan ei ole liian myöhäistä muodostaa kiintymyssuhdetta – Interpedia
- Kiintymyssuhde lapsen kehityksen säätelijänä
Videoluento kiintymyssuhteista ja traumataustasta
Lastenpsykiatrian erikoislääkärin, vaativan erityistason lastenpsykoterapeutin Jukka Mäkelän luento “Adoptiolapsen vanhempana: stressi, trauma, kiintymys ja hyvä elämä” (28.3.2015, kesto 1t 30 min)
Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö
Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö (RAD, reactive attachment disorder) on lastenpsykiatrinen häiriö, joka kehittyy osalle riittämätöntä hoivaa ja kaltoinkohtelua kokeneista lapsista.
RAD-oireisella lapsella voi tyypillisesti olla myös kielellisen kehityksen ja oppimisen vaikeuksia. Kiintymyssuhdehäiriöstä on mahdollista kuntoutua.
Jos lapsen kiintymyssuhdehäiriön oireet eivät osoita vähenemisen merkkejä vielä puoli vuotta adoption jälkeen, niitä on syytä lähteä tutkimaan.
– Helena Lapinleimu, Turun yliopiston dosentti ja lastentautiopin kliininen opettaja, Adoptioperheet-lehti 3/2021
Erityistarpeita, joille löytyy selkeämpi hoitopolku
Jokaista adoptiolasta voidaan ajatella jollain tavalla erityistarpeisena lapsena taustansa vuoksi. Erityistarpeisuus (special needs) viittaa moneen erilaiseen psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen liittyvään asiaan.
Erityistarpeita ovat mm.
- kehitysviiveet
- liikuntarajoite
- sydänongelmat
- epämuodostumat
- erilaiset näön tai kuulon alentumat tai vammat
- halkiot
Kuten perheeseen syntyneidenkin lasten kohdalla, joskus erilaiset oireet tai häiriöt ilmenevät vasta myöhemmin lapsen kasvaessa.
Vertaistukea ja neuvontaa
Tule mukaan Adoptioperheet ry:n toimintaan!
Voit myös ottaa yhteyttä Yhteiset Lapsemme ry:n adoptiokuraattoriin:
Anja Wikstedt
tukipuhelin 050 313 5066
[email protected]
Erityistarpeisuus adoptioperheen arjessa
Erityislapsiperheiden arkeen ja seikkailuun tukitoimien viidakossa pohjautuva Elämän käsikirjoituksia -videosarja korostaa, että perheen ulkopuolisen avun tarvetta ei ole mitään syytä hävetä. Et ole yksin kokemustesi kanssa.
Videoiden tapaustarinat ovat fiktiivisiä, mutta ideat niihin on saatu erityistä tukea tarvitsevien adoptiolasten vanhempien kokemuksista. Tarinoissa maistuvat arki, myötätunto ja vertaisuus.
Näyttelijä Miika Laakso laittaa käsikirjoitusten mutkat suoriksi ja tuo ripauksen kepeyttä vakavien aiheiden keskelle.
