Olen oppinut, ettei elämää voi hallita, vaan se on otettava vastaan lahjana, mitä ikinä se eteemme tuo. Olen oppinut, miten suuri lahja jokainen pieni ihminen tänne syntyessään on. Olen oppinut luottamaan elämän kantavuuteen ja johdatukseen. Olen oppinut arvostamaan ihmisten elämän karikoita ja niistä syntyvää kasvua. Olen oppinut sietämään kaikenlaisia tunteita niin itsessäni kuin toisissa.
Olen oppinut juurten merkityksen – niin omien, mieheni kuin lapseni biologisten juurien. Olen myös oppinut, että kaikki lapsen saama rakkaus ja välittäminen on suurta rikkautta. Sijaisvanhempien ja biologisten vanhempien yhteyden vaaliminen kantaa ja vahvistaa lastani, niin uskon. Olen oppinut valtavasti lapsen kehityksestä, kasvusta, kiintymyssuhteesta ja niihin vaikuttavista häiriötekijöistä. Vanhemmuus on avannut silmäni ihmisen inhimillisyydelle. Myös armollisuus itseä ja omia vanhempia kohtaan on ollut iso oppi. Olen oppinut niin valtavasti, että en alkutaipaleella mitenkään olisi voinut tätä kaikkea nähdä.
Olen oppinut sietämään kaikenlaisia tunteita niin itsessäni kuin toisissa.
Lapsettomuushoitojen ja ensimmäisen adoptioprosessin loputtoman pitkältä tuntuneen odotuksen päätyttyä tunnen käyneeni elämän korkeakoulua jo pitkänkin oppimäärän. Silti olen joka hetki uuden oppimisen äärellä. Ja se on ihanaa!
Esikoisemme tullessa työskentelin luokassa, jossa olimme jo aiemmin saaneet seurata edellisen opettajan vauvavatsan kasvua ja äitiyslomalle jääntiä sekä ihastella myöhemmin vauvaakin. Nyt sama ryhmä sai kuulla ja nähdä perheellistymisen onnea myös adoptioprosessin kautta ja ihastella lastamme myöhemmin työpaikallani käydessämme. Lasten kanssa syntyi paljon hyvää keskustelua adoptiosta. Ensimmäisten kysymysten joukossa oli kysymys: ”Aiotteko kertoa hänelle, että hänet on adoptoitu?” Vastasin, että ilman muuta kerromme, ja saimme keskustella luottamuksen rakentumisen ja rehellisyydenkin teemoista.
Koen, että avoimuus ja sitä kautta luottamus on aivan välttämätöntä, jotta lapsemme saisivat mahdollisuuden oppia elämän suurimpia ja merkityksellisimpiä asioita. Sellaisia ovat esimerkiksi ihmisten samanarvoisuus ja toinen toisemme kunnioittaminen aina elämän alusta sen loppuun saakka.
– Sointu
