(Julkaistu 2012 Kouluoppaan yhteydessä)
Oppimisvaikeuksien pohja voi olla kielen hallinnan ongelmissa
Kansainvälisesti adoptoitujen lasten koulunkäynnistä on saatu monenlaisia, osittain ristiriitaisia, tutkimustuloksia. Adoptoidulla voi olla oppimisvaikeuksia, mutta valtaosa adoptoiduista suoriutuu koulusta erittäin hyvin. Adoptiotausta luo tiettyjä riskitekijöitä, jotka voivat vaikeuttaa lapsen kehitystä ja näkyvät koulussa erilaisina oppimisvaikeuksina. Nämä on hyvä tiedostaa, kun suunnitellaan adoptoidun lapsen koulunkäyntiä.
Monet koulussa esiintyvät oppimisvaikeudet liittyvät kielellisiin vaikeuksiin. Tässä suhteessa kansainvälisesti adoptoidut muodostavat oman ryhmänsä. Näiden lasten kielellisessä kehityksessä voidaan nähdä erityispiirteitä, jotka ovat tyypillisiä juuri näille lapsille ja niiden perusta on erilainen kuin muilla lapsilla.
Ulkomailta adoptoitujen lasten kielellinen kehitys on alkanut heidän syntymämaansa kielellä. Tullessaan suomalaiseen perheeseensä he ovat joutuneet vaihtamaan kielensä ja kulttuurinsa, johon kielen oppiminen on nivoutunut. Kielen vaihtamisen vuoksi kielelliseen kehitykseen tulee poikkeama, mutta uuden kielen oppiminen etenee samanlaissa vaiheissa kuin muillakin lapsilla.
Adoptoidut lapset eivät oikeastaan ole yksi- eivätkä kaksikielisiä, vaan heidän kielensä on ikään kuin ”toinen ensimmäinen kieli” (Anne-Lise Rygvold). Kun siirrytään uuteen kotimaahan, kielen oppiminen on tavallisesti nopeaa ja adoptoidut kurovat umpeen kielellistä eroa muihin lapsiin. Adoptoidun ensimmäisen kielen ylläpitäminen voi auttaa uuden kielen omaksumista, mikäli adoptiovanhemmat ja muu ympäristö osaavat kieltä. Lapsi kuitenkin saattaa haluta luopua kokonaan ensimmäisestä kielestään identifioituessaan uuteen perheeseensä tai ensimmäiseen kieleen saattaa liittyä vaikeita muistoja, joista lapsi haluaa irrottautua. Ensimmäisen kielen säilyttämispyrkimyksissä on huomioitava lapsi yksilönä.
On myös huomattava, että kielen oppimisen osalta ulkomailta adoptoidut poikkeavat selvästi paitsi syntyperäisesti suomea puhuvista lapsista, myös maahanmuuttajaperheiden lapsista. Maahanmuuttajaperheiden lasten äidinkieli säilyy ja kehittyy Suomeen tulon jälkeen ja suomen kieli kehittyy toisen kielen asemaan. Kielestä toiseen siirtyminen saattaa aiheuttaa vaikeuksia eikä aina suju ihan ongelmitta. Nämä vaikeudet voivat näkyä vielä koulussa erilaisina oppimisvaikeuksina. On kuitenkin muistettava, että useimmilla kansainvälisesti adoptoiduilla kielestä toiseen siirtyminen tapahtuu ilman suurempia ongelmia. Yleensä kielestä toiseen siirtyminen tapahtuu sitä paremmin, mitä paremmin on opittu kieli, josta siirrytään.
Adoptoidun kielellisen kehityksen erityispiirteitä
Pienen lapsen kielellinen kehitys perustuu vuorovaikutukseen ja läheiseen suhteeseen hoitavaan aikuiseen. Siihen liittyy maailman tutkiminen turvallisissa olosuhteissa läheisestä suhteesta käsin. Kieli kehittyy dialogissa aikuisen, useimmiten äidin kanssa. Jotta kieli kehittyisi, lapsi tarvitsee monenlaisia kokemuksia ympäristöstään. Lapsi oppii nimeämään esineitä, tapahtumia ja tunnetilojaan sekä myöhemmin muodostamaan lauseita ja käyttämään kieltä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.
Ennen adoptiota lapsi on saattanut elää olosuhteissa, joissa mahdollisuudet sekä turvallisiin vuorovaikutussuhteisiin että ympäristön virikkeiden tutkimiseen ja sitä kautta kokemusten saamiseen ovat voineet olla vähäiset tai mahdollisesti erittäin puutteelliset. Lapsi on voinut viettää ensimmäiset elinkuukautensa sängyssään tai muutoin rajatuissa olosuhteissa, eikä ole päässyt hankkimaan kielellisen kehityksen kannalta tarpeellisia kokemuksia ympäristöstään. Nämä seikat näkyvät myöhemmin tapahtuvassa kielen vaihtamisessa ja sen onnistumisessa.
Monien taustalla vaikuttavien tekijöiden vuoksi adoptoitujen kielellinen kehitys on hyvin yksilökohtaista. Joka tapauksessa on huomioitava, että kansainvälisesti adoptoitu lapsi on ollut suomen kielen vaikutuspiirissä aina vähemmän aikaa kuin syntyperältään suomalainen lapsi. Kansainvälisesti adoptoitujen lasten kielellisissä vaikeuksissa on nähtävissä erityispiirteitä, jotka ovat tyypillisiä juuri tälle ryhmälle. Adoption jälkeen lapsi on oppinut suomen kieltä hyvin sekalaisessa järjestyksessä. Uuden kielen oppimiseen on saattanut jäädä aukkoja, joita aikuisen on vaikea havaita.
Tavallisesti kielellinen kehitys etenee nimeämisen kautta toimintaa kuvaaviin käsitteisiin, jonka jälkeen siirrytään muodostamaan lauseita. Symbolisen ajattelun kehittyessä myös yksinkertaisten abstraktisten käsitteiden, kuten ajanmääreiden, ymmärtäminen alkaa. Vähävirikkeinen ja turvaton tai ennakoimaton ympäristö ennen adoptiota on voinut johtaa heikkoon symbolisten ja abstraktisten käsitteiden hallintaan ja ajankäsitykseen. Kielelliset peruskäsitteet, joihin uuden kielen oppiminen voisi perustua, ovat saattaneet jäädä puutteellisiksi tai kehittymättä. Peruskäsitteiden ja niihin liittyvien käsitehierarkioiden ymmärtäminen voi aiheuttaa hankaluuksia vielä kouluiässä.
Oppimisvaikeuksien tunnistaminen voi olla vaikeaa
Kouluikäisen kansainvälisesti adoptoidun lapsen oppimisvaikeuksia saattaa olla vaikea tunnistaa. Oppimisvaikeudet huomataan usein vasta siinä vaiheessa, kun opetuksessa siirrytään konkreettisesta abstraktiin. Vaikeus havaita adoptoidun kielellisiä vaikeuksia liittyy siihen, että hänen käyttämänsä kielen pintasujuvuus on yleensä hyvä. Usein adoptoitu myös käyttää taitavasti erilaisia fraaseja. On tavallista, että ympäristö ihastelee vastikään adoptoidun lapsen nopeaa kielellistä
kehitystä. Kyseessä on kuitenkin lähinnä kielen pintastruktuurin kehittyminen, joka ei vielä kerro mitään siitä, miten lapsi ymmärtää käyttämiään käsitteitä. Kouluikäisenkin lapsen hyvä pintasujuvuus saattaa hämätä ympäristöä luulemaan, että tämän kielitaito on samalla tasolla kuin Suomessa syntyneiden lasten.
On tärkeää huomata nämä kansainvälisesti adoptoitujen lasten kielelliset erityispiirteet. Usein vaikeudet liittyvät käsitteiden ymmärtämiseen, mutta eivät artikulaatioon tai fraasien käyttämiseen ja lauseiden muodostamiseen. Vaikeudet voivat toki liittyä myös epäselvään ilmaisukykyyn, jolloin lauserakenne on heikko ja lauseet sisältävät vähän merkitystä sisältäviä sanoja. Nämä vaikeudet ovat helpommin tunnistettavissa. Monesti myös vertausten ja muiden abstraktioiden ymmärtäminen on vaikeaa. Samoin syy-seuraussuhteiden sekä aikaan ja avaruudelliseen hahmottamiseen liittyvät käsitteet voivat tuottaa hankaluuksia.
Kielelliseen kehitykseen vaikuttaa myös perimä. Adoptoidun kielellinen kehitys saattaisi olla viivästynyttä, vaikkei hänen olisi tarvinnut vaihtaa kieltä. Esimerkiksi dysleksia (luku- ja kirjoitusvaikeus) on yleensä periytyvää ja aiheuttaa osittain samankaltaisia oppimisvaikeuksia kuin adoptiotaustasta johtuvat vaikeudet. Dysleksia eroaa kuitenkin pohjimmiltaan edellä mainitusta adoptoidun taustan aiheuttamasta kielellisestä vaikeudesta. Koska taustasta johtuvat vaikeudet pohjautuvat vaikeuksiin ymmärtää käsitteitä, hankaluuksia ilmenee niin kirjoitettujen, luettujen kuin puhuttujenkin käsitteiden kanssa. Yhdistyessään nämä kielelliset vaikeudet aiheuttavat merkittäviä hankaluuksia oppimisessa ja vaativat koulun ja puheterapeutin tiivistä yhteistyötä oppilaan auttamiseksi.
Opetuksen siirtyminen abstraktille tasolle saattaa tuoda esiin adoptoidun lapsen vaikeudet. Esimerkiksi kolmannella luokalla opetussuunnitelmaan tulee uusia lukuaineita ja uusi vieras kieli, jolloin lapsi saattaa tarvita lisätukea oppimisessaan. Joskus vaikeudet alkavat näkyä, kun siirrytään yläasteelle ja opetus irtaantuu yhä enemmän konkretiasta ja opettajakin vaihtuu yleensä joka tunniksi.
Adoptioiän vaikutus kielen hallintaan viittaa tutkimusten valossa siihen, että nuorempana adoptoidut selviytyisivät kielen vaihdosta paremmin kuin vanhempana adoptoidut. Tutkimuksista käy kuitenkin selvästi ilmi, että yksilöllisten taustatekijöiden vaikutus on niin voimakas, että yksilötasolla ei voi todeta kaikkien pienenä adoptoitujen selviävän hyvin ja toisaalta kaikkien vanhempana adoptoitujen selviävän huonosti. Kaiken kaikkiaan adoptoidun kielen hallinta on hyvin
yksilökohtaista.
Joskus kansainvälisesti adoptoidun lapsen kouluvaikeudet voivat näkyä keskittymiskyvyn ja hahmottamisen alueella. Syyt saattavat olla fyysisiä, kuten esimerkiksi peritötekijät, raskaudenaikaiset komplikaatiot, biologisen äidin alkoholin käytön seurauksena saatu FASD-oireyhtymä tai keskosuus. Syynä saattavat olla myös ennen adoptiota edeltäneet tapahtumat sekä esimerkiksi lastenkodin virikeköyhyys ja turvattomat olosuhteet. Myös lapsen kehitys adoption jälkeen vaikuttaa.
Lapsen voi olla vaikeaa suunnata kiinnostustaan ja tarkkaavaisuuttaan opetettavaan asiaan. Vaikeuksien takana voi myös olla lapsen epävarmuus luottaa kykyihinsä, mistä seuraa alisuoriutumista. Vaikeudet oppimisessa ja esimerkiksi koulussa koettu turvattomuuden tunne ovat saattaneet johtaa lapsen ajattelemaan, ettei kannata ponnistella kun kuitenkin epäonnistuu. Voi myös olla, että lapsi ei jaksa ponnistella oppimisensa eteen.
Usein kouluikäinen adoptoitu käsittelee myös omaa taustaansa ja yrittää löytää vastauksia häntä vaivaaviin kysymyksiin: kuka minä oikein olen ja millainen on minun taustani. Hän voi kiinnostua aikaisempaa enemmän juuristaan sekä biologisesta perheestään. Tämä identiteettiin liittyvä pohdinta saattaa verottaa lapsen ja nuoren voimavaroja koulun käymiseltä. Koulussa olisi pyrittävä ilmapiiriin, jossa lapsen pohdinnat ovat sallittuja ja lapselle annettaisiin tilaa löytää vastauksia
omaa elämäänsä käsitteleviin kysymyksiin. Toisaalta olisi kunnioitettava myös sitä, jos lapsi ei halua käsitellä taustaansa eikä halua siitä puhua. Lapsella on oikeus suhtautua adoptiotaustaansa omalla tavallaan. Ympäristön ei tulisi tämän suhteen esittää lapselle vaatimuksia.
Myönteisellä palautteella suuri merkitys
Myönteisen palautteen antaminen lapselle on tärkeää. Vaikka lapsella olisi oppimisvaikeuksia joillain osa-alueilla, on tärkeää huomat lahjakuus jollain toisella osa-alueella. Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa on tullut esille, että monet kansainvälisesti adoptoidut selviävät koulun käynnistä paremmin kuin muut lapset ja nuoret ja heidän akateemiset ja sosiaaliset taitonsa ovat paremmat kuin ikäluokassa ylensä. Monet adoptoidut ovat taitavia esimerkiksi kädentaitoja vaativissa tehtävissä, kuten käsitöissä ja askartelussa. Toisilla taas on erityisiä kykyjä musiikissa tai liikunnassa. Toisinaan esimerkiksi vanhempien tai opettajan on vaikea huomata lapsen lahjakkuutta, jos se on erilainen kuin heidän omansa, usein akateeminen lahjakkuutensa.
On tärkeää, että lapsen vahvat alueet löytyvät, jotta hän saa kokea olevansa hyvä jossakin. Lapselle tulee luoda mahdollisuus kehittyä sellaisessa, joka häntä itseään kiinnostaa, vaikka ei olisikaan siinä erityisen hyvä. Itsetunnon kehittymisen kannalta merkityksellistä on arvostaa lapsen kykyjä ja antaa tälle niistä tunnustusta. Hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi tai nuori luottaa selviytymiseensä oppimisessa ja elämässä yleensä. Lapsi voi kompensoida joillakin osa-alueilla ilmeneviä mahdollisia oppimisvaikeuksiaan, kun tietää olevansa hyvä joillain toisilla alueilla.
Opettajalla on tärkeä merkitys lapsen tukemisessa. Opettajan tehtävänä on luoda myönteinen ilmapiiri oppimiselle ja erilaisuudelle. Oppiminen on tärkeää, sillä se antaa onnistumisen elämyksiä lapselle ja nuorelle. Olennaista ei ole niinkään se, onko oppimistuloksiin päästy samalla tavalla kuin lasten kanssa yleensä, vaan se, että jokainen lapsi voi oppia omalla tasollaan ja tavallaan. Lapsen on tärkeää saada myönteistä palautetta ja kannustusta pienestäkin edistymisestä. Joskus adoptiovanhemmat ja opettajat voivat odottaa lapselta sellaisia suorituksia, joihin tämä ei kykene.
Vinkkejä adoptoidun oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseen:
- Kerronnallisuuden käyttäminen: sen lisäksi, että lapsi lukee opittavan asian itse, kerrotaan asia lapselle omin sanoin.
- Toiminnallisuus
- Ohjeet auditiivisessa ja visuaalisessa muodossa
- Toisto
- Opettajan myönteinen suhtautuminen maahanmuuttajiin ja vieraisiin kulttuureihin.
- Asettuminen lapsen asemaan. Lapsen tausta tulisi ottaa huomioon opetuksessa.
- Myönteisen palautteen antaminen
Apua oppimisvaikeuksiin:
- starttiluokka
- tukiopetus, lisäopetus
- laaja-alainen erityisopettaja
- suomi toisena kielenä -opetus
- koulunkäyntiavustaja
- mukautettu opetussuunnitelma tavallisessa koululuokassa
- mukautettu opetussuunnitelma pienryhmässä tai erityisluokassa
- puheterapeutin palvelut
- psykologin palvelut
Sosiaaliset taidot
Sosiaalisiksi taidoiksi lasketaan monenlaisia taitoja. Yksi niistä on yhteistyötaidot, joilla tarkoitetaan esimerkiksi kykyä auttaa toisia sekä noudattaa sääntöjä ja ohjeita. Sosiaalisiin taitoihin liittyy olennaisesti sosiaalinen herkkyys ja kyky olla hienotunteinen. Sosiaalisia taitoja ovat myös vastuuntunto toisista ihmisistä, asioista tai omaisuudesta sekä kyky empatiaan, joka tarkoittaa sitä, että ihminen kykenee huomioimaan toisten tunteita ja näkökulmia sekä tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tunteitaan. Myös kyky itsekontrolliin on sosiaalinen taito.
Sosiaalisten taitojen kehittyminen alkaa heti syntymän jälkeen ja jatkuu läpi elämän. Vuorovaikutuksen oppimisen perusta alkaa varhaisessa vuorovaikutuksessa äidin tai muun hoitajan kanssa. Jos hoitajan ja lapsen välille ei synny riittävän hyvää kiintymystä, lapsen mahdollisuudet tyydyttävien ihmissuhteiden solmimiseen tulevaisuudessa ovat normaalia heikommat. Sosiaaliset taidot antavat pohjan myös kommunikatiivisille valmiuksille ja kielen oppimiselle. Hyvät vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot ovat tärkeitä itsetunnon, minäkuvan ja elämänhallinnan kannalta.
Usealla adoptioon tulevalla lapsella on heikot sosiaaliset taidot, mikä vaikeuttaa adoptoidun kaverisuhteita ja ryhmässä toimimista. Ryhmässä toimiminen edellyttää sitä, että ihminen on ensin luonut suhteen yhteen ihmiseen, mutta aina adoptoidulla ei ole ollut yhtään pysyvää ihmissuhdetta. Adoptoidun lapsen osallistumista ryhmän toimintaan tai leikkeihin saattaa haitata sekin, että hän ei ymmärrä yhteisesti annettuja ohjeita.
Kiintymyssuhdehäiriöistä kärsiville lapsille vapaa leikki ja strukturoimattomat tilanteet ovat usein hankalia. Joskus lapselta näyttäisi puuttuvan mielikuvitus kokonaan. Toisinaan lapsi taas voi mennä leikkiin tai leikinlaskemiseen mukaan niin totaalisesti, ettei pysty lopettamaan. Joskus kiintymyssuhdehäiriöistä kärsivä lapsi ei anna itselleen lupaa nauttia hauskoista asioista. Hauskanpidon sijaan lapsi alkaakin sabotoida mukavaa tekemistä.
Adoptoidun kokemat pettymykset voivat saada hänet rakentamaan ympärilleen näkymättömän muurin, eikä hän päästä ketään lähelleen. Toiset lapset puolestaan ovat rajattomia, eivätkä he tee eroa tutun ja vieraan aikuisen välillä. Tällainen lapsi on yleensä hyvin käyttäytyvä ja reipas, mutta kun häntä joudutaan kieltämään, tilanne muuttuu kokonaan. Lapsen käytös kotona ja koulussa poikkeavat toisistaan täysin, ja opettajan voi olla vaikea ymmärtää lapsen ongelmaa.
Huonot sosiaaliset taidot ja se, että lapsi suhtautuu pettymyksiin ikäistään nuorempien tavalla voivat johtaa siihen, että lasta saatetaan kiusata. Erilainen ulkonäkö voi niin ikään johtaa kiusaamiseen etenkin alueilla, joissa ei ole adoptoituja tai maahanmuuttajia. Venäjältä adoptoidut kokevat kiusaamista jopa enemmän kuin muualta adoptoidut.
Erilaisuuden kokemukset, esimerkiksi erilainen ulkonäkö, syntymämaa tai muista poikkeava tapa tulla perheeseen saattaa saada adoptoidun kokemaan itsensä ulkopuoliseksi muiden seurassa. Varhainen sukupuolinen kypsyminen voi myös aiheuttaa ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemusta. Tällaisissa tilanteissa koulun henkilökunnan on päättäväisesti puututtava asioiden kulkuun ja samalla mietittävä, miten kaikki lapset voivat tuntea olonsa turvalliseksi lapsiryhmässä. Jos lapsi joutuu kiusatuksi ihonvärinsä tai minkä tahansa muun syyn vuoksi, on tärkeää, että aikuiset eivät vähättele kokemusta, vaan ottavat sen tosissaan. Lapsen tai nuoren voi olla vaikea aluksi tunnistaa kiusaamista ja myöhemmin kertoa siitä aikuiselle, koska hän saattaa kokea, että se on hänen
oma vikansa tai hän saattaa pelätä kostoa. Kiusaaminen vaikuttaa nopeasti lapsen itsetuntoon, voi aiheuttaa luvatonta poissaoloa koulusta ja heikentää koulumenestystä sekä aiheuttaa pitkäaikaisia ja ennalta arvaamattomia seurauksia lapsen koko elämään.
Kaikkea kiusaamista ei koskaan voida poistaa. On tärkeää, että lapsi kokee lähellä olevat aikuiset sellaisiksi, joille kiusaamisesta voi kertoa ja joihin voi vaikeissakin asioissa luottaa. Lapsia on hyvä kannustaa kääntymään aikuisen, esimerkiksi koulukuraattorin tai terveydenhoitajan, puoleen kiusaamistilanteissa.
Yhtä tärkeää on luonnollisesti puuttua tilanteisiin, joissa kiusaaja onkin adoptiolapsi. Adoptoitu voi itsekin olla kiusaaja eri syistä. Hän voi esimerkiksi asettua kiusaajan puolelle selviytyäkseen itse kiusaamisesta. Puutteellinen verbaalinen kyky aiheuttaa turhautumista, joka voi purkautua aggressiivisuutena. Jos lapsi tuntee olonsa jatkuvasti jännittyneeksi ja epävarmaksi ympäristössään, hän saattaa lyödä ennen kuin tulee lyödyksi.
Koulu on paikka, jossa opitaan sosiaalista kehitystä, ja siksi on tärkeää, että se antaa oppimisen lisäksi mahdollisuuden ystävyyssuhteiden solmimiseen. Adoptoitu ei välttämättä opi itsenäisesti sosiaalisia taitoja. Opettajan tulisikin olla mukana sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jotta lapsi oppisi sitä eikä kiusaamista pääsisi syntymään.
Kiintymyssuhteen kehittymisen ongelmat aiheuttavat itsetunto-ongelmia, ja adoptoiduilla voi olla syvä arvottomuuden kokemus. Vaikka erityisesti adoptoiduilla tytöillä on todettu olevan keskimääräistä enemmän kavereita, heikko itsetunto voi saada adoptoidun ajautumaan huonoon seuraan, jossa hän voi päästä pätemään. On tärkeää, että adoptoitu saa kokea itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi koulussa. Itsetunnon ja itseluottamuksen kohenemisella on vaikutusta moneen asiaan, kuten sosiaalisiin taitoihin ja oppimiseen. Itsetuntoa voidaan kehittää vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Aikuisen on tiedostettava käytöksensä, sillä hän toimii lapsen peilinä. Itsetunto kehittyy, kun aikuinen osoittaa lapselle arvostusta, näkee tekojen merkityksen, kuuntelee ja osoittaa hyväksyntää. Positiivisuus, uteliaisuus ja avoimuus lasta kohtaan sekä kehuminen opettavat paremmin kuin rankaiseminen.
Koulussa lapsen sosiaalista kehitystä on tärkeä tukea tietoisesti auttamalla häntä saamaan onnistumisen kokemuksia, harjaannuttamalla häntä ryhmätyötaidoissa ja tukemalla häntä vertaisryhmässä toimimisessa. Sosiaalisia taitoja voidaan harjoitella toiminnallisten menetelmien, kuten pelien, leikkien, piirtämisen ja kirjoittamisen avulla.
Adoptiolapselle tärkeintä ei ole aika, jonka opettaja antaa, vaan tapa, jolla hän kohtaa oppilaan, se miten hän suhtautuu oppilaan vastauksiin, ja miten hän on läsnä. Adoptoiduilla on usein vielä tarkemmat tuntosarvet hyväksyntään ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyen kuin muilla lapsilla.
Etenkin murrosiän tuoma samastumistarve toisiin voi tuntua adoptoidusta vaikealta vaiheelta. Nuori, joka erottuu ulkonäkönsä tai muun erilaisuutensa perusteella, pelkää joutuvansa joukon ulkopuolelle. Erilainen jää yksin, ja yksin oleva on helppo kohde kiusaajille.