Matkalla juurille

Kuka on Elsa? Olen Elsa ja olen 21-vuotias nuori äiti kahdelle pienelle pojalle. Opiskelen tällä hetkellä liikuntaneuvojaksi / personal traineriksi. Minut on adoptoitu vuonna 1999 Etiopiasta suomalaiseen perheeseen, jossa minulla ...

Kuka on Elsa?

Olen Elsa ja olen 21-vuotias nuori äiti kahdelle pienelle pojalle. Opiskelen tällä hetkellä liikuntaneuvojaksi / personal traineriksi. Minut on adoptoitu vuonna 1999 Etiopiasta suomalaiseen perheeseen, jossa minulla on kolme isosiskoa ja kaksi veljeä. Toinen veljistäni on myös adoptoitu Etiopiasta.

Elsa ja hänen poikansa

Vuonna 2012 löysin biologisen äitini veljen ja äidin suvun Etiopiasta, kun äitini ystävä oli lähetystyössä ja auttoi selvittämään vähäisten papereideni tietojen avulla juuriani. Siitä lähtien olen odottanut, että jonain päivänä näkisin biologisen perheeni.

Vuonna 2018 taas siskopuoleni lähetti yllättäen Facebookissa viestiä ja kertoi, että hän tuntee biologisen isäni ja esitteli minut hänen siskonaan. Olin hämmästynyt, koska sen hetkisillä tiedoillani olin uskonut etten tapaisi koskaan bioisääni tai saisi edes tietää kuka hän on. Saati tietää sitä, että minulla olisi sisarpuoliakin.

Matkalla juurille

Helmikuun 16. päivä 2020 astuin Etiopian maaperälle ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Saavuimme Addis Abebaan puolen yön aikaan ja otimme taksin veljeni kanssa hotellille. Koska laskeutuminen Etiopian pääkaupunkiin oli yöllä, en nähnyt paljoa lentokoneesta, vaikka silmät kipeinä yritin tihrustaa ikkunasta jotain hahmottaakseni mihin olin tulossa.

Olin lähtenyt kylmästä Suomesta ja nyt ilma oli lämmintä, kasvit aivan erilaisia, talot pieniä hentoja ja köyhiä. Tunne oli kuin tilanne olisi ollut lavastettu. Minun oli vaikea ymmärtää miten nuoret istuivat yöaikaan kaduilla vähissä vaatteissa vain kuluttaakseen aikaa, kun ei ollut paikkaa minne mennä. Ensimmäinen kerta niin kaukana kotoa, ihan eri kulttuurissa ja ympäristössä.

Ensimmäinen aamu

Aamulla hotellissa herättyäni kuulin laulua ja olo oli ihan epätodellinen. Laulu kantautui todennäköisesti jonkinlaisesta jumalanpalveluksesta. Lintujen laulukin kuului sisälle ja kuulin myös, kun mies huhuillen yritti kaupitella vuohta, jota talutti samalla köydestä pitäen hotellin ohi. Aamuni Addis Abebassa ei olisi voinut olla mahtavampi. Näkymä parvekkeelta oli vaikuttava. Eteeni avautui kaupungin köyhempää sekä uudempaa osaa ja niiden takana kauniit vuoret ja näin vihdoin kokonaisuuden mihin olin saapunut.

Aamupalan jälkeen tapasimme oppaamme, josta meille veljeni kanssa oli äärettömän suuri apu koko matkan aikana. Kävimme viereisessä perinteikkäässä kahvilassa ja tutustuimme oppaaseemme hieman paremmin sekä suunnittelimme mitä haluaisimme viikon aikana tehdä ja nähdä. Alustavasti olimme jo saaneet tietää, että näkisimme äidin suvun heti ensimmäisenä aamuna ja enoni tulisi hotellille vastaan meitä hakemaan.

Koskettava kohtaaminen

Enoni oli todella iloinen ja onnellinen tavatessaan meidät hotellin edessä. Lähdimme siitä suoraan tapaamaan isoisääni hänen kotiinsa. Minua jännitti ihan hirveästi, olinhan jo odottanut tätä hetkeä monta monta vuotta. Enoni vei meidät sisälle pieneen kotoisaan kotiin, johon auringonvalo loi valoa sisään. Istuin penkille ja odotin talon asukkaita saapuviksi, koska isoisäni ei ollut vielä tullut paikalle.

Ensimmäisinä sisään astuivat pari tätiäni ja heidän lapsensa. Oloni oli edelleen hyvin epätodellinen. Mutta kun isoisä saapui ovelle ja tajusin, että siinä hän nyt sitten on, halasin ja rupesin itkemään. Kaikki tunteet ja jännitys purkautui siinä hetkessä ja olin todella helpottunut. Tunne oli jotain, mitä en edes osaa ilmaista. Siinä me sitten kaikki itkettiin hetki.

Bioäidin puoleista sukua, Elsa ja bioisoisä ruskeassa puvussa

Menin itsekin todella lukkoon, kun tiesin että nyt pitäisi sitten kysellä kertoa ja muistaa asioita. Isoisäni oli pitkään aivan hiljaa ja kysyi aina välillä, olenko se todella minä. En usko, että hänkään osasi odottaa enää ikinä näkevänsä minua, mutta siinä sitä nyt oltiin kasvotusten.

Kerroin elämästäni Suomessa, harrastuksista, perheestä ja opinnoista. Kerroin kaiken englanniksi oppaallemme, joka käänsi tämän amharaksi (Etiopian virallinen ja toiseksi puhutuin kieli). Isoisäni kertoi kuinka vaikeaa minusta oli luopua, mutta itse kiitän siitä häntä ja isoäitiäni suuresti. Perheelle ja etenkin isoäidilleni se oli hyvin raskas päätös, mutta parasta mitä minulle on koskaan voitu antaa.

Hotellille päästyämme kävimme hetkeksi lepäämään omiin huoneisiimme ja lähdimme vielä illalla veljeni kanssa kunnon hampurilaisille.

Uusi päivä ja uusia kohtaamisia

Seuraavana aamuna lähdimme tapaamaan isää velipuoleni kotiin hieman kauemmaksi Addis Abebasta. Matkustimme pienessä minibussissa kovaa vauhtia ja hieman jännitti, kun liikenne oli aivan erilaista. Punaiset valot olivat enemmänkin koriste ja suojatie oli kaikkea muuta, kuin turvallinen. Vihdoin päästessämme perille vastassa oli siskoni, jonka kanssa kävimme ensin kahvilla ja hän kertoi ketä meitä olisi vastassa. Tämän jälkeen menimme veljeni luokse. Siellä istuin sohvalla ja jännitin tapaamista isän kanssa.

Elsa ja bioisä

Kun hän sitten saapui, hän kiitti monta kertaa jumalaa ja halasi minua, istui viereeni ja kertoi kaiken mitä oli tapahtunut. Paikalle tuli myös kaksi veljeäni sekä toisen veljeni vaimo ja heidän aivan ihana pieni tyttölapsi.

Kodin lattialle oli heitelty ruohoa ja isäni teurasti vuohen minun paluuni takia. Söimme ja joimme itsemme täyteen. Jaoin tuliaisia ja soitimme yhdessä siskolleni, joka ei ollut päässyt tapaamaan minua johtuen sitä, että asui maalla kaukana Addis Abebasta. Isä soitti läheisilleen ja tutuille kertoen, että lapsi oli palannut kotiin. Hän kertoi tapahtumista niin kuin olisin vasta eilen lähtenyt.

Isäni kertoi, kuinka oli salaa kuljettanut minut sairaalasta kuvattavaksi kuvausliikkeeseen takkinsa alla ja vienyt minut sitten takaisin kenenkään huomaamatta. Harmi että se kuva oli jo ehtinyt hävitä vuosien saatossa. Otimme kuvia muistoksi ja leikin veljeni lapsen kanssa, joka enää vierastanut minua ollenkaan, niin kuin saapuessamme.

Bioveljet, -sisko ja -isä sekä Elsa

Illalla oli aika taas lähteä takaisin hotellille. Päivä oli ollut raskas ja paljon oli sisäistettävää ja itkukin tuli lähtiessä niin ikävästä kuin onnestakin. Viimein tapasin isäni ja aika riensi nopeasti ja taas pitikin jo lähteä.

Juurien etsintää ja juhlaa

Loppuviikko menikin siinä, kun sitten selvittelimme adoptioveljeni taustoja ja tapasimme vielä useasti molempia minun puolen sukulaisia.

Kävimme adoptioveljeni lastenkodissa ja näimme paljon nuoria tuoreita äitejä vastasyntyneiden lastensa kanssa opettelemassa elämää ensimmäisen lapsensa kanssa. Sitä helposti rupesi miettimään omaa onneaan vanhemmuuteen opettelun suhteen ja kuinka hienoa, että siellä on saatu asiat toimimaan niin, että kodittomat raskaana olevat äidit pääsevät sinne harjoittelemaan uutta elämää.

Kävimme myös enoni kodissa Addis Abeban ulkopuolella tapaamassa kolmea pienempää sekä yhtä minun ikäistä serkkuani.

Viimeisenä päivinä tapasin vielä isäni ja kävin hänen kotonaan, johon hän oli kutsunut koko naapuruston juhlimaan ja syömään. Lopuksi he siunasivat minut matkaan ja kiittivät jumalaa paluustani. Viimeisen päivän aamuna kävimme vielä tapaamassa isoisää ja vein pienimmälle enolleni jalkapallon ja muistoksi otetuista kuvista teetetyt valokuvat.

Paluu Suomeen

Enoni sekä nuorin tätini lähti saattamaan meitä lentokentälle. Oloni oli haikea ja oli vaikea olla. Kun menimme lentokoneeseen olin iloinen ja varma, että palaan pian takaisin. Tunteet nousivat pintaan, kun kone lähti Addis Abeban kentältä kohti kotia. Oli ikävä omaa perhettä Suomessa ja omia lapsia. Mutta ikävä oli jo takaisin, ennen kuin ehti edes kunnolla lähteä.

Kun olosuhteet sallii, olen suunnitellut lähteväni jo heinäkuussa takaisin Etiopiaan tapaamaan loputkin suvustani ja auttamaan siskoani, joka sai pienen poikalapsen lähdettyäni.

Nyt minulla on kaksi kotia sekä kaksi perhettä ja hyvä olla. Kiitos kaikesta minun äidilleni ja isälleni sekä muulle perheelleni Suomessa, jotka järjestivät minulle tämän kaiken.


Kirjoittaja on myös Adoptioperheet ry:n nuorisojäsen. Lue vuoden 2020 nuorisokampanjasta ja liity nuorisojäseneksi täällä!

Mietityttävätkö sinulla tai perheessänne juuret? Ilmoittaudu toukokuussa 11.5. järjestettävään adoptoiduille ja adoptiovanhemmille suunnattuun jälkipalveluwebinaariin täältä!

Löydät myös lisää tietoa juuret-sivultamme!

Adoptioperheet ry
Kalevankatu 16,
00100 Helsinki