teksti: Robeley Salminen kuvat: Elias Helminen
(Juttu on julkaistu Adoptioperheet -lehdessä 3/22)
Ropsu haastatteli leirikummikavereitaan.
Olen Robeley, tuttavallisemmin Ropsu. Olen 20-vuotias ja teen töitä ja asun Tampereella ihanan kämppiksen kanssa. Adoptioperheet ry:n leirit ovat olleet minulle tärkeitä lapsuudesta asti, ja olen toiminut leirikummina nyt kolme kertaa. Se on oma tapani antaa vuorostani muille sellaista, mitä itsekin olen saanut.
”Mitä te leirikummit teette täällä?” kysyivät muutamat leiriläiset lasten ja nuorten leirillä, joka järjestettiin tänä vuonna Hauholla 3.8.–6.8.2022. Leirikummin päätehtävänä on olla vertaistukena nuoremmille. Leirillä voi olla oma itsensä tietäen, että jokaisella leiriläisellä on samankaltainen tausta. Kukaan ei ihmettele, jos joku on erilainen, eikä asia edes tule leirillä puheeksi. Olen saanut hyviä ystäviä, oppeja elämästä ja asioita, joita tietämättäni hyödynnän jokapäiväisessä elämässä.
Tähän samaistuvat muut leirikummit ja leiriläiset tänäkin vuonna. Vertaistoiminta tuo monen elämään merkitystä ja yhteistä ymmärrystä. Yhteisestä taustasta ei välttämättä tarvitse puhua ollenkaan. Mutta siitä keskustellaan tietenkin leiriläisten toiveesta. Tällä kertaa leiriläisiä mietitytti esimerkiksi se, miksi on tullut adoptoiduksi, millaista elämä olisi, jos ei olisi adoptoitu tai onko normaali, jos ei sulaudu valtaväestöön. Olen itsekin päässyt keskustelemaan vertaistoiminnassa ja perheeni kanssa noista samoista asioista, ja näin löytänyt oman paikkani.
Kyselin leirikummikavereideni mietteitä. Näin he kertoilivat itsestään ja ajatuksiaan kummin tehtävästä:
Obse. 18 vuotta, ensimmäistä kertaa leirikummina
Asun Helsingissä vanhempieni kanssa. Vapaa-ajalla käyn salilla, näen kavereita ja vietän aikaa perheen kanssa. Kuuntelen paljon musiikkia! Halusin lähteä leirikummiksi, koska olen itse ollut leireillä. Ennen kaikkea halusin olla tukena ja juttukaverina.
Obsen mielestä parasta oli, kun sai
lapset hymyilemään
ja nauramaan.
Leirikummi on ystävä, joka tukee ja auttaa. Olen tutustunut moniin ihaniin lapsiin ja käynyt arvokkaita keskusteluja. Suosittelen lähtemään leirikummiksi, koska se on ihanaa ja antoisaa.
Parasta oli, kun sai lapset hymyilemään ja nauramaan. Vaikeinta oli saada lapset nukkumaan, mutta ei se ollut iso ongelma. Kohokohtani leirillä oli tärkeä keskustelu yhden leiriläisen kanssa. Oli ihanaa nähdä, miten lapsi luotti minuun ja uskalsi puhua. Se merkitsi minulle todella paljon. Mieleen jäi se, kun kaikki leiriläiset itkivät ilosta ja haikeudesta. Mielestäni adoptio mahdollistaa lapsille hyvän ja turvatun elämän.
Tumi. 18 vuotta, ensimmäistä kertaa leirikummina
Ajan mittaan Adoptioperheiden leireistä on tullut Tumille tärkeä paikka ja yhteisö.
Asun Espoossa yksin. Olen töissä iltapäiväkerhossa ja kaupassa ja lisäksi teen keikkaluontoisesti varastohommia. Vapaa-ajalla käyn salilla ja näen kavereita. Olen ollut itse leiriläisenä ja pystyn samaistumaan muihin adoptoituihin. Ajan mittaan tästä on tullut tärkeä paikka ja yhteisö. Koko kokemus ensimmäistä kertaa leirikummina jää mieleen.
Leirikummin tehtävänä on näyttää esimerkkiä, vastata kysymyksiin ja antaa vertaistukea. Tällä leirillä olen pelannut jalkapalloa. Parasta on yksinkertaisesti lasten kanssa oleminen. Vaikeinta on saada lapset rauhoittumaan yöksi. Kannattaa lähteä leirikummiksi, varsinkin jos on ollut itse leireillä, niin osaa samaistua kaikkeen.
On vaikea sanoa, mitä ajatuksia adoptio herättää. Adoptio on tärkeä asia monelle, sillä moni lapsi saa paremman paikan, missä asua. Adoptio on tärkeä asia.
Anton. 21 vuotta, ollut useamman kerran leirikummina
Antonin mieleen ovat jääneet viimeiset iltakeskustelut nuorten kanssa.
Silloin tulee esille tosi
paljon kaikkea.
Asun Tampereella, veljeni kanssa kahdestaan. Vapaa-aikaa ei ole hirveästi, kun olen töissä koko ajan. Tykkään harrastaa palloilulajeja, käydä salilla ja olla kavereiden kanssa. En suoraan sanoen osaa pysyä poissa leiriltä! Leirikumminakin saa leirifiiliksen, vaikka onkin eri roolissa. En ajatellut tulevani tänä vuonna leirikummeilemaan, mutta täällä sitä ollaan eikä kaduta.
Leirikummin tehtävänä on olla lasten kanssa ja pitää huolta, että kaikilla on hyvä olla. Tällä leirillä olen leikkinyt, laulanut, tanssinut ja käynyt soutamassa. Parasta on olla oikeasti syvällisessä yhteydessä näiden lasten kanssa ja ymmärtää heidän maailmaansa. Vaikeinta ovat ehkä ne hetket, jolloin leiriläisillä on keskinäisiä riitoja. Osapuolten näkemysten ymmärtäminen ja tilanteen purkaminen on välillä haastavaa. Mieleeni ovat jääneet pallohierontahetket ja viimeiset iltakeskustelut nuorten kanssa. Silloin tulee esille tosi paljon kaikkea, mistä ja kenestä tykkää, haaveilee ja kaikki sellaiset.
Leirikummiksi ryhtymistä pohtivalle sanoisin, että ole oma itsesi lasten seurassa, ei tarvitse ujostella. Tikkupullista ei missään nimessä kieltäydytä!
Adoptio herättää minussa ristiriitaisia tunteita, koska adoptio ei välttämättä tarjoa kaikille samaa lähtökohtaa. Jotkut pääsevät hyvään perheeseen ja saavat olla ihmisten kanssa, jotka oikeasti välittävät, ja jollakin saattaa olla huonompi tulevaisuus perheessä. Erityisesti vanhemmalla iällä adoptoidun voi olla vaikeampaa omaksua uutta ja sopeutua uuteen ympäristöön.
Lue lisää suositusta leiritoiminnastamme!
Leirikummiksi voi ryhtyä 15–29-vuotias kotimaan tai kansainvälisesti adoptoitu. Leirikummit toimivat esimerkkinä ja vertaistukena lapsille ja nuorille sekä ohjaajien apuna. Adoptioperheet ry järjestää leirikummien koulutuksia vähintään kerran vuodessa.
Adoptoiduille suunnattua toimintaa ja sisältöä löydät sivultamme adoptoiduille.
