Jos Toni Hinkka ei saa viesteihinsä vastausta, hänet valtaa ahdistus. Voisiko lamauttavan tunteen takana olla muistamaton trauma? Omat pohdinnat saivat Hinkan järjestämään työpajan ja kyselyn Adoptioperheet ry:ssä.
Reagoin joihinkin jokapäiväisiin asioihin poikkeuksellisen voimakkaasti. Jos viesteihini ei vastata, saatan murehtia asiaa päivätolkulla. Järkeilen toki, että vastaanottaja ei ole nähnyt viestiä tai on unohtanut vastata. Järki ei kuitenkaan auta asiassa, joka aiheuttaa näin voimakkaan pelottavan, jopa
lamauttavan tunteen.
”Hylätyksi tulemisen pelko ohjaa vahvasti elämää.”
Kyselyyn vastanneet aikuiset adoptoidut kokivat adoptiotaustan vaikuttavan monin tavoin persoonaansa.
Jotta suojelisin itseäni, en tee enää juuri aloitteita viestitse. Tästä on minulle valtavasti haittaa nykyaikaisessa monikanavaisessa viestintäympäristössä. Ammatillisesti menetän paljon keikkoja, kun en ole aktiivinen. Henkilökohtaiset ihmissuhteet kärsivät, jos toinen osapuoli ei ole aloitteellinen.
Kaipaan kontaktia toisiin ihmisiin, mutta mieleni tekisi erakoitua, ettei tarvitsisi tuntea tuota hylkäämispelon aiheuttamaa kauhua. Vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että tämä halvaannuttava oireilu voi johtua traumasta. En ole tiedostanut sitä aikaisemmin, koska olen saanut kasvaa mahtavien adoptiovanhempien rakastavassa ja turvallisessa huolenpidossa. En myöskään muista mitään elämästäni ennen 1,5-vuotiaana tapahtunutta adoptiotani. Mitä ei muista, on vaikeaa tunnistaa.
Kirjoittaminen kirkastaa ajatukset
Minulle kirjoittaminen on paras tapa jäsentää ajatuksiani. Jörn Donneria lainatakseni: ”En tiedä, mitä mieltä olen. En ole vielä kirjoittanut aiheesta.”
Tarjouduin kirjoittamaan juttuja Adoptioperheet-lehteen, ja tämä on ensimmäinen kirjoitukseni. Kun kerroin toimitukselle pohtivani tätä trauma-asiaa, lehden toimitus arvioi asian kiinnostavan muitakin. Kiinnostuksen laajuus yllätti. Tekemämme kysely ja etätyöpaja saivat poikkeuksellisen
suosion.
Keräsin tätä juttua varten runsaasti adoptoitujen ajatuksia siitä, miten vauva-aika on vaikuttanut heihin. Seuraavaan lehteen haen mielenterveyden ammattilaisten näkemyksiä näihin yhteisiin pohdintoihimme.
Etätyöpajaan osallistui laajalti adoptiopohdiskelijoita
Järjestimme 28.4.2022 Zoom-työpajan otsikolla ”Miten kokemukset vauvana ennen adoptiota ovat vaikuttaneet minuun ja persoonaani?” Osallistujia oli kaikkiaan 32 minun ja fasilitaattorina toimineen Altti Rannikon lisäksi. Osallistujista 17 oli kotimaasta adoptoituja ja kahdeksan kansainvälisesti adoptoituja. Lisäksi mukana oli seitsemän ei-adoptoitua – adoptiovanhempia, oletan.
Osallistujien ikä vaihteli 18 ja 58 vuoden välillä keski-iän ollessa 39 vuotta. Adoptoimisikä vaihteli kuukauden ja neljän vuoden välillä. Useimmat oli adoptoitu alle vuoden ikäisenä, mikä selitti osaltaan sen, että vain kaksi osallistujaa arveli muistavansa mitään ajasta ennen adoptiota.
Työpaja toteutettiin osallistavasti ja vuorovaikutteisesti ilman monologiluentoja. Jokaista kysymystä alustettiin äänestämällä eri vaihtoehdoista tai keräämällä kommentteja. Tämän jälkeen kuunneltiin muutamia yleisön puheenvuoroja.
Työpajan tuloksia
Pelottaako trauman käsittely?
Voiko trauman tonkimisesta mennä rikki? Jos menneisyydestä selviää jotain, voivatko pelot voimistua?
Kysyin osallistujilta: ”Kuinka paljon sinua pelottaa käsitellä tätä aihetta?”.
Skaalalla ei yhtään (1) – paljon (5) pelottavuuden keskiarvo oli 1,7. Ketään aihe ei pelottanut paljon (4–5).
Miten aika ennen adoptiota vaikutti persoonaasi?
Yhteensä 32 osallistujasta peräti 17 vastasi, että aika ennen adoptiota on vaikuttanut persoonaan. Seitsemän mukaan se vaikutti ”ehkä” ja vain yhden mukaan se ei ole vaikuttanut lainkaan.
Kaikki vastanneet tunnistivat itsessään miellyttämisen halua, melkein kaikki myös ulkopuolisuuden tunnetta.
Jakaumaa ei voi suoraan yleistää koskemaan kaikkiin adoptoituihin, koska webinaariin todennäköisesti osallistui enemmän sellaisia henkilöitä, joita asia mietityttää.
Vastaajat saivat kertoa, miten aika ennen adoptiota on vaikuttanut heihin. Avoimista vastauksista nousivat voimakkaimmin esiin turvattomuuden, irrallisuuden, ulkopuolisuuden, erilaisuuden, alemmuuden, huonouden, pelon, ujouden ja ahdistuksen tunteet. Myös tunteiden tunnistamisessa ja säätelyssä koettiin vaikeuksia.
Hylätyksi tulemisen pelko ohjaa monen elämää. Tämä näkyy hyväksynnän hakemisena joskus epäterveilläkin tavoilla ja korostettuna miellyttämisen tarpeena. Monen on vaikea luottaa kehenkään: Ei uskalleta turvautua muihin ja lohdutetaan itse itseään. Osa kavahtaa kosketusta ja läheisyyttä, vaikka kaipaakin niitä.
Avoimissa vastauksissa mainittiin toistuvasti myös herkkyys. Vaikka herkkyys voi olla suoranainen supervoima, vaikutti se usein olevan myös taakka.
Miten adoptio-oireet jakautuvat?
Kyselyyn vastanneet saivat äänestää, miten eri tunnetilat ja ominaisuudet ilmenevät heissä.
Jokainen vastaaja tunnisti itsessään miellyttämisen tarpeen. Lähes kaikki kokivat ulkopuolisuuden tunnetta, herkkyyttä sekä hylätyksi tulemisen ja menettämisen pelkoa. Irrallisuutta, yksinäisyyttä, traumaa ja luottamisen vaikeutta koki yli puolet vastaajista.
Lista ei ole kattava. Kun vastaajilta kysyttiin, mitä listasta puuttui, vastaukseksi annettiin muun muassa seuraavaa: toivottomuus, tunteiden tunnistamisen ja säätelyn vaikeudet, sairastelu, vaikeudet kestää muutoksia, itsetuhoisuus, fyysiset ja neuropsykologiset oireet, tunnekylmyys, lamaantuneisuus, sosiaalisten tilanteiden pelot, eksyneisyys ja stressiherkkyys.
Positiivisina asioina mainittiin empaattisuus ja resilienssi.
Olemmeko me adoptoidut traumatisoituneita?
Kyselyyn vastanneilta kysyttiin: ”Koetko traumatisoituneesi?”
Skaalalla en lainkaan (1) – vahvasti (5) keskiarvo oli 3,4. Koemme siis itsemme varsin traumatisoituneiksi.
Trauman kuvauksissa esiintyivät eniten sanat pelko, ahdistus, masennus, ulkopuolisuus ja sulkeutuneisuus. Kattavamman listauksen kuvauksista näet oheisesta sanapilvestä.
Adoptio on tuottanut paljon vahvuuksia
Jokaisella on vain yksi elämä; emme voi tietää, miten jokin vaihtoehtoinen menneisyys olisi meitä muokannut. Adoptoiduksi tuleminen on ollut monelle todennäköisesti valtava onnenpotku. Jääminen biologiseen perheeseen, lastenkotiin tai adoptoituminen johonkin toiseen perheeseen olisi muokannut meistä erilaisen ihmisen. Emme voi tietää.
”Pystyn toimimaan haastavissa tilanteissa rauhallisesti.”
Vastaajat kertoivat adoptiotaustan antaneen myös paljon vahvuuksia.
Epätavallinen elämä on kerryttänyt erityisvoimia. Osa johtuu geeneistämme, iso osa kasvatuksesta ja kohdalle sattuneista elämänkokemuksista.
Työpajaan osallistuneet listasivat porukalla vahvuuksia, joita adoptiotausta on saattanut tuottaa. Listaan nousivat muun muassa empaattisuus, herkkyys ja tunneälykkyys. Olemme hyviä lukemaan toisten ihmisten tunnetiloja. Olemme samaan aikaan vahvoja ja joustavia – resilienttejä. Olemme suvaitsevaisia, ja monella on kutsumus toisten auttamiseen. Olemme kiitollisia elämästämme sekä biologisille että adoptiovanhemmillemme.
Kannattiko matka ja mihin se jatkuu?
Etätyöpajasta on tätä kirjoittaessani viikko. Valtavasti vahvistavia tunteita on sinkoillut ajatuksissani. Tunnen konkreettisesti rauhallista lämpöä kehossani. Koen suurta kiitollisuutta vanhempieni lisäksi tätä yhteisöämme kohtaan. Taisitte poistaa minulta käsittämättömän ulkopuolisuuden tunteen, jota olen kokenut yli viisikymmentä vuotta. En tosiaankaan ole yksin!
Uskon, että matka vain paranee. Voin näyttää tätä kirjoitusta läheisilleni ja ystävilleni. Tulen paremmin ymmärretyksi ja hyväksytyksi.
Ehkä sinäkin voit käyttää tätä keskustelun tukena? Voit kertoa sinulle tärkeille ihmisille, mitkä luonnehdinnat sopivat sinuun. Voitte ehkä keskustella aiheesta tavalla, johon ette ole aikaisemmin kyenneet.
Lämmin kiitos kaikille teille, joita ilman tätä yhteistä matkaa ei olisi voitu aloittaa.
Tämä kirjoitus ja kerätty aineisto kourassa haastattelen lehden seuraavaa numeroa varten muutamia ammattilaisia. Siitä sitten ensi kerralla.
Kirjoittaja Toni Hinkka on johtamisen ammattimentori ja vaikuttamisen taidon valmentaja.
Tietoa mm. taustan selvittämisestä löydät sivultamme adoptoiduille.
Ajankohtaiset tapahtumat ja webinaarit löytyvät listattuina verkkokalenteristamme.
