Kumpaa olette toivoneet, tyttöä vai poikaa? Tämän kysymyksen olemme kuulleet adoptiopolkumme aikana useasti. Hyvin monet läheiset ja tuttavat kohtaavat kanssamme ensimmäistä kertaa adoptioprosessin
erilaisia vaiheita, ja moni on kiinnostunut kysymään siitä myös paljon lisätietoa. Kun kerromme, ettemme ole voineet esittää toivetta sukupuolesta, on se ollut monille yllätys. Adoptiosta liikkuu edelleen paljon myyttejä, jotka perustuvat vanhoihin faktoihin tai kuulopuheisiin.
Oletko sinä tyttö vai poika, sitä emme ole osanneet vielä edes itse ajatella, emmekä oikeastaan haluakaan. Me odotamme sinua lapsena, ihmisenä. Emme tyttönä, poikana tai mihinkään tietynlaiseen muottiin sovitettuna. Odotamme sinun vain saapuvan osaksi meidän perhettämme ilman sen suurempia mielikuvia.
Me odotamme sinua lapsena, ihmisenä.
Maassa, josta sinä tulet, miehen ja naisen roolit ovat erittäin vahvat. Naisen asema ei synnyinmaassasi ole yhtä tasavertainen kuin meillä täällä Suomessa, vaikka se onkin parantunut viime vuosien aikana. Erinomainen esimerkki muutoksesta on miesten ja poikien opastaminen tasa-arvoasioissa. Polku on kuitenkin edelleen pitkä. Kun miehet lähtivät synnyinmaassasi ensi kertaa hoivaamaan aids-potilaita, heille naurettiin. Vaati kuitenkin todellista miehekkyyttä lähteä mukaan tärkeään työhön. Nykyään nämä hoiva-alalla olevat miehet ovat jo paikoin ihailtuja ja heitä pidetään esimerkillisinä. Suunta on mielestäni todella hyvä.
Samaan aikaan naisten ja tyttöjen arvostus on noussut. Jos ennen perheen pää ja ainoa elättäjä oli mies, on nykyään myös paljon niitä perheitä, joissa nainenkin on saanut koulutusta ja päässyt työelämään kodin ulkopuolelle. Tästä olen äärettömän iloinen. On minusta etuoikeus, että elämme ja asumme Suomessa, jossa tunnumme olevan tässä asiassa reippaasti edellä. Vaikka kunnioitamme ja arvostamme tulevan lapsemme synnyinmaata, olemme kuitenkin todella kiitollisia siitä, että täällä sinua tai meitä ketään ei leimaa sukupuolen mukaan jaettu ja etukäteen päätetty tapa toimia ja elää.
Meillä asuu kotona teini-ikäinen poikalapsi, joka on kasvamassa hyvää vauhtia nuoreksi miehenaluksi. Kasvattaisinko tytön eri tavoin? Tuskin – ja samalla totta kai. Mutta eri tavalla vain siksi, että jokainen lapsi on oma persoonansa. Ajattelen, että kasvattamisessa tärkeintä on olla läsnä ja rakastaa lasta juuri sellaisena kuin hän on. Minun ja meidän vanhempien tehtävä on auttaa lasta olemaan avarakatseinen ja suvaitsevainen muita ihmisiä
kohtaan ja kohdata heidät ihmisinä, ei miehinä tai naisina, ei valkoisina tai mustina. Me kaikki katsomme samoja tähtiä taivaalla sukupuolesta ja muista eroavaisuuksistamme riippumatta.
-Emilia
Emilia on aloittanut ensimmäisen adoptioprosessinsa, joka suuntautuu kansainväliseen adoptioon.
Muihin kotimaan ja kv-odottajien kirjoituksiin
