Kotimaan adoptio

Kotimaan adoptiossa on joitain ominaispiirteitä, vaikka samaistuttavaa löytyykin kansainvälisen adoptioprosessista. 

Suomesta on annettu vielä niinkin myöhään lapsia adoptioon ulkomaille kuin 1970-luvulla. Samalla vuosikymmenellä voimaan tulleet aborttilaki ja laki päivähoidosta muuttivat yhteiskunnallista tilannetta niin, että yhä harvemman piti luopua lapsestaan.

Kotimaan adoption kautta kodin löytää noin 30 lasta vuodessa. Lukumäärä on pysynyt samalla tasolla vuosia. Vuoden 2012 adoptiolain uudistuksen myötä myös kotimaan adoptiossa on pitänyt käydä läpi neuvonta ja hakea adoptiolupaa, voidakseen tulla harkituksi adoptiovanhemmaksi.

Voit lukea lisää adoptioprosessin eri vaiheista sivultamme adoptiopolku.

Kotimaan adoptiossa tiedetään yleensä hyvin biologisen vanhemman taustasta, elämäntilanteesta ja terveydentilasta. Kotimaan adoptiossa on mahdollisuus kuulla lapsesta luopuvan vanhemman toiveita tulevasta perheestä ja niitä pyritään toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Valmius yhteydenpitoon, esimerkiksi kirjeitse tai tavaten, selvitetään aina ja voi olla ehtona tietyn lapsen sijoittamiselle.

Lapsen oikeuteen pitää yhteyttä aikaisempaan vanhempaan viitataan ”avoimena adoptiona”. Lue lisää sivultamme, mitä se tarkoittaa.

Moni tietää, että Suomessa odotusajat ovat jopa 4–5 vuotta, ja ulkomailta adoptoitaessa perheellistyminen voi tapahtua nopeammin.”

Suomessa adoptoidaan Suomessa syntyneitä vauvoja hyvin harvoin (Kaleva, 2019)

Kotimaan adoptio ei välttämättä näy ulospäin

Suomenkin geeniperimä monipuolistuu koko ajan, mutta kotimaan adoptiossa vanhempien ja lasten eri perimä ei useimmiten näy ulospäin. Siksi adoptiosta kertomiseen ei ole samanlaista ulkoa tulevaa pakkoa.

Joskus adoptiovanhemmat jäävät odottamaan täydellistä hetkeä ottaa asia puheeksi, ja asian puheeksi ottaminen jää.

Vanhemman sukupolven adoptoidut eivät välttämättä ole tienneet ollenkaan olevansa adoptoituja, asia on saattanut paljastua vasta perunkirjoituksessa. Tai he ovat tienneet, mutta asiasta ei ole sopinut kysyä eikä puhua kenenkään kanssa.

Adoptoiduilla on usein ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia. Kun tälle kokemukselle joukkoon kuulumattomuudesta ei ole ulkoisia syitä, asiaa voi olla vaikea selittää toiselle, edes läheiselle ystävälle tai perheelle.

Monille adoptioon liittyvä vertaisuus on ollut antoisaa – tiettyjä asioita ei tarvitse selittää ja voi huomata muidenkin painiskelevan samanlaisten asioiden kanssa.  Vanhemmat voivat jakaa kokemuksia ja tietoa siitä, miten lapsen adoptiotausta voi näkyä perheen arjessa ja lapsen kehityksessä, adoptoidut vaikkapa toiseuden tunteista ja taustan selvittämisestä.

Myös ns. ”vauvakirjoihin” vertautuvat itse täytetyt kirjat lapsen odotuksesta, hakumatkasta ja ensimmäisistä ajoista perheessä ovat usein lapsille mieluisa tapa käsitellä teemaa. Ne tarjoavat myös vanhemmalle mahdollisuuden harjoitella omaan suuhun sopivaa sanastoa puhua adoptiosta.

Mitä eroa kansainvälisen adoption prosessiin verrattuna?

Adoptiohakijoiden ja -vanhempien näkökulmasta:

  • Mahdollisuus biologisen suvun yhteydenpitoon, läsnäoloon jollain tavalla perheen elämässä.Suomessa on poikkeuksellisen hyvin kirjattu väestötietoja ja sosiaalialalla on velvollisuus säilyttää sata vuotta asiakirjoja. Kotimaan adoptioon liittyen tietoa syntymäsuvusta ja keinoja heidän etsimiseensä on siis moninkertaisesti enemmän kuin kansainvälisessä adoptiossa.
    Adoptiossa huoltajuus siirtyy adoptiovanhemmille, mutta nykyään tiedämme adoptoidun hyötyvän taustansa tuntemisesta. Siksi neuvonnassa nykyään selvitetään adoptiohakijoiden valmiutta pitää yhteyttä syntymävanhempaan tai -sukuun. Yhteydenpidossa on erilaisia asteita, se voi olla valokuvien ja kuulumisten lähettämistä, tapaamista. Joskus syntymävanhempi ei pysty kontaktiin aikaisemmasta aikeesta huolimatta.
  • Kotimaan adoptioon ei liity yhtä paljon kulujaKansainvälisessäkään adoptiossa lapsi ei saa maksaa mitään, mutta siihen liittyy paljon asiakirjojen kääntämistä, lähtömaan kaikki palvelut eivät ole ehkä samalla lailla maksuttomia kuten Suomessa, joten niitä voidaan joutua kattamaan, ja suurin menoerä liittyen lapsen hakemiseen, (matkakulut, majoittuminen jne).
  • Kotimaan adoption kautta lapsia sijoitetaan vuosittain huomattavasti vähemmänTämä kääntyy keskimääräisesti pidemmiksi odotusajoiksi kuin kansainvälisen adoption puolella. Mutta koska jokaiselle lapselle etsitään aina parasta mahdollista perhettä, ei lapsia sijoiteta minkään jonotusnumeron perusteella.

Adoptoidun näkökulmasta:

  • Mahdollisuus biologisen suvun löytymiseen ja yhteydenpitoon on realistisempiSuomessa on poikkeuksellisen hyvin kirjattu väestötietoja ja sosiaalialalla on velvollisuus säilyttää sata vuotta asiakirjoja. Kotimaan adoptioon liittyen tietoa syntymäsuvusta ja keinoja heidän etsimiseensä on siis moninkertaisesti enemmän kuin kansainvälisessä adoptiossa.
    Aina syntymävanhempi tai -suku ei ole valmis kontaktiin. Lue lisää verkko-oppaastamme Juuret – opas adoptoidun taustan selvittämiseen  (PDF-tiedosto aukeaa omaan ikkunaan)
  • Kotimaan adoptio ei yhtä usein näy ulospäinKotimaan adoptoitu selviää useimmiten suomalaisuutensa epäilyiltä ja ulkopuolisten uteluilta. Toisaalta tämä aiheuttaa myös muissa hämmennystä, miksi adoptoitu voi tuntea itsensä erilaiseksi, vaikka näyttää ja toimii aivan kuin toisetkin.
  • Potentiaalisia vertaisia on Suomessa huomattavasti enemmänKotimaan adoptioita ei ole systemaattisesti tilastoitu aivan alusta lähtien, aikaisemmin puhuttiin ottolapsista. Sen vuoksi mistään ei löydy julkisesti tietoa kotimaan adoptoitujen kokonaismäärästä. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tilastot vuodesta 1987 lähtien.Arviot vaihtelevat 30000 – 100000. Tilastojen mukaan Suomessa on kansainvälisesti adoptoituja noin 5000. Moni ei ole tullut ajatelleeksi, että tähän saattaisi löytyä vertaisia. Lue lisää adoptoitujen toiminnasta sivuiltamme. 

Toimintaa ja linkkejä:

Heidi, Sointu ja Maija ovat kirjoittaneet kotimaan adoption odotuksestaan. Löydät heidän juttunsa kootusti sivultamme odottajien kirjoituksia! Samalta sivulta löytyy myös listaus kansainvälisen adoption odottajien kertomuksista. Löydät todennäköisesti molempien jutuista tuttuja tunteita!

X