En ole juurikaan kokenut työssäni suurta intohimon paloa. Siksi ajattelen useinkin, että minun kannattaisi jo vaihtaa maisemaa. Olen kyllä kiitollinen työstäni ja koen olleeni koko sydämestäni läsnä niitä lapsia ja nuoria varten, joiden kanssa olen saanut jo pitkään työtäni tehdä.
Tunnen toisinaan jääneeni alisuorittajaksi siinä pelossa, että voimavarani eivät riittäisikään sekä uran rakentamiseen että läsnäoloon ja aitoon kohtaamiseen rakkaideni kanssa. Tunnistan itseni erityisherkäksi ihmiseksi. Kuormitun herkästi ja olen halunnut oppia kuuntelemaan itseäni ja tunnistamaan voimavarojani. Nykyinen työni tekee mahdolliseksi antaa enemmän aikaa lapselleni, puolisolleni ja itselleni. Teen lyhennettyä työaikaa ja nautin sydämestäni siitä, ettei minun tarvitse olla stressaantunut ja hermostunut kotona suurten työtaakkojen alla. Olen todella etuoikeutetussa asemassa sillä ilman puolisoani ja hänen työtään tällainen järjestely olisi huomattavasti vaikeampaa toteuttaa. Olen tästä mahdollisuudesta suuresti kiitollinen.
Jatkan vielä nykyisessä työssäni ja uskon, että jokaisella polullani ja askeleellani on elämässäni jokin tarkoitus. En aina vain näe sitä. Aina katsellessani ajassa taaksepäin näen kuitenkin ne helmet, joita olen saanut pujottaa muistojeni nauhaan ihmisläheisessä työssä. Työyhteisöni lapset ja aikuiset ovat opettaneet minulle valtavasti uusia näkökulmia ja paljon itsestäni ja muista. Työssäni minua on eniten kantanut vuosia sitten eräänä kevätjuhlapäivänä saamani kortti. Korttiin oli eräs herkkä lapsi raapustanut: Sinulla on maailman kultaisin sydän! Kortti ja muisto mykistävät minut aina. Koen työni, josta toisinaan kaipaan myös maiseman vaihtoa, myös suuresti merkitykselliseksi.
Sain juuri tietää pääseväni opiskelemaan työni ohessa lasten tunnetaito-ohjaajaksi. Saan koko vuoden ajalle uusia tuulia työhöni. Koen, että saan pitkästä aikaa heittää mausteen sekaan suolaa. Olen opinnoista todella innoissani. Niin se vaihtelee, mausteen ja suolan määrä työrintamallakin.
Elämäni suolaa ovat kuitenkin ennen kaikkea perheeni, läheiseni ja ystäväni. Heidän vuokseen koen elämäni merkitykselliseksi. Nähtäväksi jää, milloin maisema vaihtuu ja mihin! Sisarusta odottaa jo esikoinenkin puheissaan, ja kyselee: äiti, milloin meille tulee se vauva? Ajan käsite on tuntematon minullekin siinä kohtaa.
– Sointu