”Mitä mieltä Ee on adoptiosta?” Tämä kysymys on esitetty minulle ja miehelleni useita kertoja eri ihmisten toimesta viimeisen puolentoista vuoden aikana. Ee on nyt neljä. Ee on biologinen esikoisemme. Ee on tavannut joitain adoptoituja pieniä lapsia ja heidän vanhempiaan. Hänelle on kerrottu mahdollisimman selkeästi ja ikätasoisesti, mitä adoptio tarkoittaa, mutta mitä mieltä hän on adoptiosta?
Rehellisesti, en tiedä. Tiedän, että hän toivoo pikkusiskoa, velikin kuulemma kelpaa. Hän osaa kertoa, että adoptiossa sisko tai veli haetaan lentokoneella. Hän osaa kertoa, että adoptiossa kestää tosi kauan ja on tosi tylsää, ettei lentokoneeseen pääse heti kun kesäloma alkaa. Mitä muuta mieltä nelivuotias voisi vielä olla adoptiosta, kun henkilökohtainen kokemus siitä on tässä vaiheessa äidin ja isin osallistumista webinaareihin (koska koronakevät) ja sitä ennen iltapäivät sosiaalityöntekijän luona toisella paikkakunnalla?
Olemme pieni tavallinen perhe pienestä kaupungista. Toivomme toista lasta perheeseemme kansainvälisen adoption kautta. Reilun vuoden kestänyt adoptioneuvonta on päättynyt, kotiselvitys on valmis ja odotamme adoptiolupaa. Adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijämme kävi meillä ennen joulua. Ee oli myös kotona. Hän halusi näyttää oman huoneensa ja oli innoissaan siitä, että heti aamupalan jälkeen sai syödä vähän herkkuja kahvipöydässä.
Olimme valmistelleet häntä siihen, että sosiaalityöntekijämme tulee kysymään häneltä ajatuksia pikkusiskosta tai veljestä. Edellisiltana kysyimme, että kylään tuleva aikuinen saattaa kysyä, mitä mieltä Ee on siitä, jos sisko tai veli on iholtaan erivärinen kuin hän. Ee tuijotti minua ja isäänsä silmät soikeana ja kysyi: ” Ai vihreäkö?!” Meitä nauratti hieman, mutta juttelimme siitä, minkä sävyisiä ihoja ihmisillä on. Löysimme tuttavapiiristä erivärisiä ihoja. Ee ei sen kummemmin ollut väristä kiinnostunut, kun vihreäkin oli pois laskuista. Väristä ei juteltu kotikäynnillä. Sen sijaan Ee kertoi lelujaan esitellen, että haluaa siskon mieluummin, mutta velikin käy. Hän kertoi, että äidin kanssa on laitettu pieniä vaatteita ja pienempien leluja laatikkoon makuuhuoneen kaappiin odottamaan sisarusta. Hän kertoi, että sisko tai veli haetaan lentokoneella. Olimme kaikki tyytyväisiä sisaruksen kuulemiseen. Kotiselvitykseen tämä oli myöhemmin kirjattu kauniisti.
Ajattelen itse, että olemme avainasemassa siinä, mieltä Ee on ja tulee olemaan adoptiosta. Mahdollinen sisko tai veli on usein puheissa kotonamme. Adoptioon liittyviä asioita hoidetaan jatkuvasti. Olemme aloittaneet verkostoitumisen kohdemaaksemme valikoituneesta maasta lapsen adoptoineiden perheiden kanssa. Olemme ilmoittautuneet maatapaamiseen. Toivottavasti lähitulevaisuudessa katsotaan kartasta, minne posti vie ison kasan paperia ja kuvia meistä. Sitten joskus soi puhelin. Joskus lähdetään lentokoneella matkalle. Joskus tavataan sisko tai veli. Sitten joskus. Toivottavasti. Voi miten paljon toivoisinkaan, että se tapahtuisi jo heinäkuussa, kun kesäloma alkaa!
– Heidi
