Lähdimme mukaan kampanjoimaan Rasisminvastaisella viikolla, koska aihe koskettaa monia adoptioperheitä. He kohtaavat ennakkoluuloja, kiusaamista ja syrjintää. Kaikki maahanmuuttajat eivät niitä kohtaa, eivätkä kaikki adoptioperheetkään, hyvä niin. Mutta valitettavan monelle se on arkea.
Jäsentemme joukosta löytyi vapaaehtoisia, jotka ideoivat viestejä ja käänsivät mainostoimiston tuottamat iskulauseet ruotsiksi ja englanniksi. Ja kaikki tämä muutaman viikon aikana, kun kampanjoita valmistellaan yleensä kuukausia!
Tarinat ja kasvot koskettavat, tekevät teorioista käsitettäviä. Sujuvasanaisen adoptoidun 11-vuotiaan kertoessa kokemastaan aamu-tv:ssä moni heräsi ajattelemaan asiaa, ehkä ensi kertaa. Saimme lukea sosiaalisessa mediassa ja sähköposteissa myös muiden jakamia omakohtaisia kokemuksia rasismin sävyttämästä arjesta.
”Ensimmäisellä luokalla tyttäreni ei opi lukemaan ennen joulua, mutta sen hän oppii, että hän on kakanvärinen neekeri, joka kävelee hassusti.” *)
” Eikö ne haukkujat ymmärrä miten pahalle se tuntuu, kun mua haukutaan tai jätetään leikeistä sivuun?!” *)
Monia adoptiovanhempia huolettaa, että kun he eivät ole paikalla suojelemassa lastaan, kuka tahansa voi loukata sanallisesti tai fyysisesti heidän lastaan ilman että muut paikallaolijat puuttuvat asiaan ja puolustavat.
” Kauppakeskuksen pomppulinna on tyhjentynyt muista lapsista, kun lapsemme tuli mukaan hyppimään. Lasten vanhemmat tuijottivat lastensa mukana ja lähtivät lopulta pois. Aikuiset ihmiset kysyvät ja kommentoivat mitä ihmeellisimpiä asioita, välittämättä vieressä kuuntelevista lapsista.” *)
Osa ihmisistä katsoo, että aihe saa suhteettoman paljon tilaa keskustelussa, koska sitä ei ole sattunut omalle kohdalle. Osa on kyllästynyt, pitää muita teemoja tärkeämpinä. Ja osa pitää asiaa tärkeänä, mutta karttaa osallistumista keskusteluun, koska sellaisesta sataa niskaan pahasti kuraa. Näin siis ne, joita asia ei välttämättä suoraan kosketa. Voi vain kuvitella miten väsyneitä tähän ovat ne, jotka kokevat rodullista syrjintää ja kiusaamista.
Miksi on niin tärkeää edelleen pitää asiaa esillä? Bloggaaja Katja Lahti eli ProjectMama kiteyttää sen hyvin:
- Maahanmuuttokeskustelua tarvitaan normaalien ihmisten takia.
- Minun täytyy näyttää kenen puolella olen.
- Sivistys on ainoa, mitä meillä on.
”Pidetään me aikuiset huolta siitä ettei kenenkään lapsen tarvitse kokea olevansa ulkopuolinen, kiusattu tai kenenkään ennakkoluulojen vanki.” *)
*) lainaukset on poimittu #milloinviimeksi -kampanjan julkisista päivityksistä.
Kirjoittaja on Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja Elina Helmanen.
Vaikka Rasisminvastainen teemaviikko on tältä vuodelta ohi, jatka silti puuttumista syrjivään käytökseen sitä todistaessasi. Opeta lapsellesi, että kiusaaminen ja syrjintä on väärin, niin häntä kuin muitakin kohtaan.
Vinkkejä rasismin käsittelyyn lapsen kanssa saat tuottamastamme oppaasta Adoptoidun kokema rasismi.
