Tuore adoptioäiti kertoo matkastaan äitiyteen. Tänään hän viettää ensimmäistä äitienpäivää äitinä.
”Pääsimme perille”
Yhdeksän vuotta sinua toivoimme. Melkein neljä vuotta sinua odotimme, vuoden 2019 tammikuusta lähtien, kun palautimme Postin keltaiseen laatikkoon adoptiohakemuksen. Kirjoitin tuolloin adoptiopäiväkirjaani äitini viisaat sanat: ”Tämä on kuin junamatka, täytyy vain odottaa määränpäähän pääsyä.”
Marraskuussa 2022 saimme puhelun sinusta. Se muutti välittömästi elämämme ja arkemme. Aiheutti unettomuutta ja ruokahaluttomuutta, onnen kyyneleitä erikoisissa hetkissä. Ensimmäisenä tilasin ammeen ja sinisiä tuttipulloja. Vaikkei sinulla ollut vielä edes turvakaukaloa autoon. Viikon ajan järjestimme kotona asioita ja kerrottiin ilouutisia läheisille.
Vajaan viikon kuluttua pääsimme tapaamaan sinua ensimmäistä kertaa ja voi että, sulatit meidän sydämet. Tuntui, kuin olisit kuulunut meille aina. Sinun kanssa oleminen tuntui luontevalta.
Joulukuussa 2022 pääsimme sen junamatkan määränpäähän, josta jatkamme eteenpäin elämän mittaista reissua. Vihdoin pääsit meille, omaan kotiisi. Teit meistä perheen, minusta äidin, puolisostani isän.
Tänään 14.5.2023 vietän ensimmäistä äitienpäivää äitinä.
Sinä, joka vielä odotat: klisee siitä, että ”kyllä se aika vielä koittaa” pitää paikkansa – kyllä se aika vielä koittaa. Se tulee yllättäen ja varoittamatta. Nauti joka hetkestä, älä turhaan murehdi. Haluan luoda toivoa ja luottamusta matkallesi. Vielä tulee se tyyppi, joka sinua äidiksi kutsuu.
Kirjoittaja: adoptioäiti Kati
