Meidän lapsia ei ole aina kannateltu jonkun mielessä. Nyt, jo useamman vuoden kotona olleet, ovat tietenkin kulkeneet meidän vanhempien mielissä joka paikkaan. Viemme lapsemme ajatuksissamme töihin, harrastuksiin, illanviettoihin.
Kuva: Lasten Kesä ry
Välillä tuomme heille tuliaisia, joskus ihan vaan lähikauppareissultakin. ”Hei sä tulit mun mieleen, ostin sulle nämä mansikat!” Tai sitten niin päin, että jokin asia muistuttaa meitä lapsestamme: ”Näin tämän työmatkalla ja tämä näytti ihan sinulta, haluisin ostaa sen sinulle.” Aina tietenkään tuliaiset eivät ole konkreettisia. Joskus saatamme kertoa ihan vaan että oli ikävä, tai että mietin vielä töissäkin sitä, kun oltiin yhdessä leirillä.
Monet lapsistamme ovat elämänsä aikana ennen nykyistä perhettään kokeneet turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Lapsemme eivät ole välttämättä tuolloin kulkeneet hoitoa antavan henkilön, tai useamman henkilön mielissä – tai ainakaan niin, että lapsemme olisivat siitä saaneet kuulla.
Toisen mielessä kannattelu herättää meissä aikuisissakin positiivisia reaktioita, on ihana kuulla, jos joku on ajatellut minusta hyvää, vaikka emme ole nähneet! On ihanaa saada viesti, että olin jonkun minulle tärkeän ihmisen mielessä sellaisella hetkellä, jota en itse osannut aavistaa! Niistä tulee lämmin ja hyvä olo, toisen mieli on pieni pesä, johon saan käpertyä. Nämä kokemukset ja terveiset vahvistavat suhdetta läheisiimme.
Lapsi-vanhempi –leirillä halusimme kertoa ajatelleemme lapsiamme aikuisten ohjelman aikana. Me pyörittelimme heitä mielissämme monissa kohtaa. Merkiksi näistä mielissä käymisistä keräsimme kuppiimme konkreettisia tuliaisia näistä hetkistä. Helmibuffetista sai poimia juuri niin monta ja juuri sellaisia helmiä, kuin lastamme tai hänen eri puoliaan ehdimme ajatella. Helmet kilisivät vertaiskeskustelujen lomassa kupeissamme hyväntuulisesti vähintäänkin silloin, kun koimme samaistumisen kohtia vertaisvanhemman kertomukseen. Juuri nämä vanhemmat tietävät näiden helmien todellisen merkityksen ja arvon.
Lopuksi helmistä koottiin nauha juuri sille omalle lapselle. ”Toin sinulle tuliaisia aikuisten ohjelmasta!” Yllätyksistä tuli yhteisiä aarteita. ”Valitsin sinulle juuri tämän vaaleanpunaisen helmen, kun mietin kuinka positiivinen aina olet!” ”Tämä kirkas helmi on kuin timantti, se muistutti minua siitä, kuinka fiksu ja nokkela olet.” Illalla aarre oli saatava sänkyynkin. ”Mama, entä tämä vihreä helmi, mistä se sinua muistutti minussa?” Kun kerron, lasta hymyilyttää. Hän hykertää tyytyväisenä ja kysyy uudelleen kaikki muutkin helmet. Kaikki muutkin minun mielessäni olleet asiat hänestä. Hän on säilynyt mielessäni, vaikka olimme erossa. Olen hellinyt häntä ajatuksissani, pitänyt ainutlaatuisena, tärkeänä ja arvostanut. Rakastanut kaukaa. Helmet ovat hänelle pieniä todisteita siitä, että rakastan, vaikka en aina ole vieressä.
Mama
—————————————————————–
Kirjoittaja Maman perheessä yhteistä ensimmäistä leiriä odotettiin kovasti ja ilmoittauduttiin sinne heti, kun se oli mahdollista. Yhdistyksen pyynnöstä Mama vähän itselleenkin yllätyksenä suostui vetämään leirin aikuisten ohjelmaa oman leireilyn ohessa. Etukäteen vähän jännitti sovittaa näitä kahta roolia yhteen, mutta lopulta kaikki oli sekä vaivatonta että luonnollista. Oman näkökulman, terveisten ja osaamisen jakaminen juuri vertaisvanhempien kanssa tuntui yhtäkkiä tosi tärkeältä!
Olisitko sinä kiinnostunut antamaan aikaasi ja osaamistasi adoptioperheiden hyväksi? Meillä on monenlaisia tehtäviä, ja mikäli et löydä itselle mieluista, voit ehdottaa vapaaehtoistoiminnan koordinaattorillemme Eliakselle omaa ideaasi!
Eliaksen yhteystietoihin
