Kategoria Blogi

Kaksi perhettä lähti pitkien yöunien ja maittavan aamiaisen jälkeen lastenkotikäynnille Othandwenin lastenkotiin. Ilmassa oli jännitystä ja erityisesti äideillä tunteita laidasta laitaan. Tuttu sosiaalityöntekijä Roshen oli mukanamme, ja se tuntui hyvältä. Pienen alkujännityksen jälkeen isot poikamme innostuivat leikkimään lastenkodin pienten lasten kanssa. Käytävällä oli mukavaa leikkiä hippaa, ja pienimmät hihkuivat riemusta. Roshen toi lahjoituksena kassillisen leluja. joihin isot pojat ja pienet lapset pääsivät yhdessä tutustumaan. Lastenkodin lapset tulivat mielellään niin äitien kuin isojen poikienkin syliin. Lastenkodin lapset myös lauloivat meille hoitajiensa johdolla. Pihalla poikamme pelailivat lastenkodissa asuvien nuorten kanssa jalkapalloa.

Vierailu oli positiivinen ja tunteikas kokemus. Meille kaikille. Puhuimme äitien ja Roshenin kanssa, että pojille on varmasti tärkeää nähdä, että hekin ovat aikanaan tulleet hoidetuiksi ja positiivisesti kohdelluiksi ensimmäisinä vuosinaan. Pojista kaksi on adoptoitu Othandwenista noin puolitoistavuotiaina. Muistikuvia noilta ajoilta pojilla ei juuri ole. Merkittävää vaikutti olevan se, että lastenkodin johtaja ja ainakin yksi hoitaja muisti pojat. Vuonna 2009 adoptoitua poikaa kutsuttiin tämän syntymänimellä ja lempinimillään, ja tämä sai leveän hymyn kasvoille.

Kysymysten, pohdintojen ja tunteidenkin aika lienee vähän myöhemmin. Prosessointia on hyvä aloittaa uusien ystävien, vertaisten kanssa jo tällä ainutlaatuisella matkalla. Arkikeskustelun lomassa voi toiselle esittää kysymyksen ”Mistä lastenkodista sut on adoptoitu? Kuinka vanha sä olit silloin?” Muissa konteksteissa näitä pohdintoja ei voi käydä. Suvin ensimmäisessä postauksessa mainittiin lasten keskinäinen, ja meidän vanhempienkin välinen vertaistuki, ja se on totisesti läsnä tällä matkalla.

Iltapäivän vietimme Johannesburgin eläintarhassa. Kolmen perheen retki onnistui mainiosti. Nähtävää ja ihmeteltävää riitti 5-17- vuotiaille ja aikuisillekin. Riikinkukot ja nukkuvat leijonat jäivät parhaiten 9-vuotiaan retkeläisen mieleen. Näimme toki myös tiikereitä, kirahveja, sarvikuonon, puhveleita ja paljon muuta. Jäätelöt maistuivat iltapäivän helteessä ja palasimme tyytyväisenä hotellille.

Matka jatkuu ja paljon on vielä edessä…

Kirjoittajina Laura ja Soweton tähti 9v.

X