Kirjoittaja Maria Kallio on kansainvälisesti Suomeen adoptoitu aikuinen ja toimii korkeakouluharjoittelijana Adoptioperheet ry:ssä keväällä 2023.
21.maaliskuuta vietetään YK:n kansainvälistä rasisminvastaista päivää.
Rasismilla tarkoitetaan jonkun ihmisryhmän tai siihen kuuluvan henkilön pitämistä muita huonompana esimerkiksi etnisen alkuperän, kansalaisuuden, äidinkielen tai uskonnon perusteella.
Yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa rasismi voi ilmetä esimerkiksi huuteluna kadulla, nimittelynä ja sanallisena loukkaamisena, rasistisien vitsien kertomisena tai fyysisenä väkivaltana. Yhteiskunnan rakenteissa rasismia ilmenee eriarvoisuutta tuottavina käytäntöinä esimerkiksi epäasiallisena kohteluna palveluissa ja työpaikoilla sekä haasteina asunto- ja työmarkkinoilla, jota adoptoidut saattavat kokea erilaisen ulkonäkönsä takia.
Joskus rasismi voi ilmetä tekoina, jotka perustuvat ennakko-oletuksiin ja voivat vaikuttaa näennäisesti harmittomilta. Silloin viitataan mikroaggressioon. Muun muassa monien kansainvälisesti Suomeen adoptoitujen kokema kysymys “Mistä olet oikeasti kotoisin?” tai se, että kaupassa heille saatetaan puhua automaattisesti englantia ovat mikroaggression muotoja ja ne ovat ongelmallisia, koska ne vahvistavat rasistisia stereotypioita ja toiseuttavat.
Yle julkaisi vajaa viikko sitten artikkelin Thaimaasta Suomeen kaksivuotiaana adoptoidun Don Lindgrenin kokemasta rasismista suomalaisessa jääkiekossa. Myös kansainvälisesti adoptoitu Maiju kokee, että rasismi on suomalaisella urheilukentällä hyvin yleistä.
Oletko havainnut rasismia urheilussa? Mistä se mielestäsi johtuu?
Rasismi on laaja ilmiö ja sitä tapahtuu myös maailmanlaajuisesti eikä se ei ole vain yhden maan tai maanosan ongelma. Oman kokemukseni mukaan rasismi on urheilussa hyvin yleistä ja siihen vaikuttavat muun muassa ihmisten omat asenteet ja kotona saatu kasvatus. Itse näen, että Suomessa rasismi johtuu suomalaisen yhteiskunnan ja perheiden asennoitumisesta ja suhtautumisesta erinäköisiin tai eri taustaisiin ihmisiin, joilla ei ole kantasuomalaista syntyperää. Jos yhteiskunnassa ei olisi laajasti rasismia tai negatiivisia stereotypioita, niin tuskin urheilulajeissa olisi silloin tätä ongelmaa.
Monesti rasistinen käytös saattaa johtua väärinkäsityksistä ja siitä, että ihmisellä on tietynlainen ja ehkä hieman vääristynyt näkemys erinäköisistä ihmisistä joko tiedostaen tai tiedostamattaan. Jo pelkkä erilainen ulkonäkö saattaa aiheuttaa paljon väärinkäsityksiä, koska ihmisestä saatetaan vetää ulkonäön perusteella johtopäätöksiä, jotka eivät täsmää todellisuutta. Uskon, että moni saattaa usein hyvinkin toimia tiedostamattaan. Tällainen tiedostamaton syrjintä usein nähdään “ei tahallisena” tekona eikä siis niin vakavasti otettavana kuin suora syrjintä. Siitä huolimatta siitä saattaa koitua toiselle osapuolelle hyvinkin paljon pahaa oloa ja pahaa mieltä siitä, että kohdellaan eri tavoin verrattuna kantasuomalaisiin.
Urheilussa rasismi näkyy esimerkiksi siinä, että joutuu kokemaan, että ei kuulu porukkaan oikeasti tai että joutuu muuten vain kiusaamisen kohteeksi. Joukkue voi yhdessä ruokkia tiedostamattaan rasismia, koska heille ei ole opetettu, että se on väärin. Valmentajat eivät välttämättä puutu rasismiin tai eivät ymmärrä asian vakavuutta ja vähättelevät adoptoidun kokemaa rasismia. Aasialaisen näköisenä naisena rasismi saattaa näkyä korostuneena seksuaalisena häirintänä, joka ilmenee seksuaalissävytteisinä letkautuksina ja huutoina. Rasismia kokeneen ulkonäöltään ei-kantasuomalaisen näköisen adoptoidun kokemukset saatetaan kiistää eikä häntä haluta uskoa ja sen sijaan hän voi joutua pilkan kohteeksi ja sitä kautta nöyryytetyksi. Jokaisella meillä on kuitenkin oma tulkinta rasistisista kokemuksista ja eri tavat suhtautua rasismiin.
Miten rasismiin voidaan mielestäsi puuttua?
Yhteiskunnassa ja urheilussa erilaiset stereotyyppiset näkemykset ovat iso ongelma, jotka johtavat väärinkäsityksiin. Rasismista saattaa olla vaikea keskustella, koska moni toimii tiedostamattaan ja katuu tai hiljentyy, koska ei halua myöntää itse osallistuneensa rasistiseen käytökseen. Rasismista urheilussa tulisi mielestäni voida puhua ja olla siitä avoin. Ihmisten tulisi pystyä keskustelemaan myös epämukavilta tuntuvista ja vakavista asioista. Siten rasismiin pystytään puuttumaan urheilussa.
Maijun nimi on muutettu blogitekstiä varten.
Adoptioperheet ry on julkaissut oppaan adoptoitujen kokemasta rasismista, sen tunnistamisesta ja siihen reagoimisesta. Rasismi-oppaan voi lukea tästä linkistä.
