Nuorena mietin, onko maailma sellainen, jossa haluaisin omien lapsieni elävän. Eniten mietin sitä, onko täällä tarpeeksi turvallista. En tullut tuolloin varsinaisesti mihinkään lopputulokseen, mutta kuten tästä adoptioprosessistamme voi päätellä, olemme päättäneet maailman riittävän lapsillemme sellaisena kuin se on. Vaikka epävakaisuus on ehkä lisääntynyt, uskon elämämme olevan riittävän vakaata lapsiperheelle. Toisaalta, vaikka juuri arvelin epävakaisuuden lisääntyneen, niin onko asia kuitenkaan näin? Ehkä tätä nykymenoa vain katsoo aikuisen silmillä toisin kuin lapsena ja nuorena.