Kevään valo voitelee mieltä ihanasti. Virkistää ja hoitaa pimeästä ajasta väsynyttä kehoa ja mieltä.
Sain keventää mieltäni vuositapaamisessa sydämellisen sosiaalityöntekijämme kanssa. Huomasin, miten oloni keveni huomattavasti hänen suuren empatiakykynsä ja sensitiivisen läsnäolonsa vastaanottaessa adoptio-odotuksesta kertynyttä tunnekuormitustani. Toisen kiinnostunut ja empaattinen läsnäolo on mielenterveydelle parhainta rohtoa, jota toivoa saattaa. Tapaamisia odotusaikana soisi olevan enemmänkin.
Sivusimme vuositapaamisessamme myös ensivuoden alun luvan uusintaa. Toivo on korkealla, ettei sitä tarvitsisi uusia, vaan kauan odotettu kuopuksemme saapuisi jo. Välillä on ihanaa leikitellä ajatuksella, että puhelu tulisikin kahdesta lapsesta yhtä aikaa. Ihmeitä tapahtuu kaiken aikaa!
Toisen kiinnostunut ja empaattinen läsnäolo on mielenterveydelle parhainta rohtoa, jota toivoa saattaa.
Viides vuosi odotusta alkaa tuntua tukalalta. Haluan tietoisesti kiinnittää huomioni kiitoksen aiheisiin, joita tässä hetkessä on runsaasti. Kaikki rakkaat läheiseni, terveys ja rauha saavat kokemaan syvää kiitollisuutta. Odotuksen tuskaisuuden kääntäminen mahdollisuudeksi tuo kehon ja mielen tuntemuksiin puristuksen sijaan rauhaa, vapautta ja iloa. Kiitollisuus omasta ja läheisteni terveydestä kulminoituu vahvasti odotukseemme. Terveydentilamme määrittää mitä suurimmissa määrin adoptioprosessimme jatkumisen. Ilman hyvää terveyttä odotuksemme ei olisi mahdollinen.
Tänä vuonna saamme juhlia molempien mummujemme 70-vuotisjuhlia. Sydämeni täyttyy suurella kiitollisuudella heitä onnitellessani. Heidänkin terveydentilansa on tällä hetkellä vakaa ja hyvä. Vanhemmillamme on elämässämme suuri merkitys. He ovat niin meidän kuin lapsemme elämän merkkihenkilöitä, joiden läsnäolon muistaa vielä vuosienkin päästä. Lämpö ja rakkaus kantavat sydänjuuristossa läpi elämän.
Omia edesmenneitä isovanhempiani muistellessa voin tuntea vahvat rakkautta täynnä olevat juurakot, jotka virtaavat minulle edelleen hyväksyvää lempeää rakkautta ja voimaa. Muistot halauksista lämmittävät, vaikka niiden antajat olisivat poistuneet jo vuosikymmeniä sitten. Kun joku on koskettanut sydäntä myöten, sen rakkauden roihu ei sammu koskaan.
Vahvoilla rakkautemme siteillä ja sydäntemme juurakoilla tahdomme lapsemme kääriä ja juurruttaa maailman tuulia vastaan ja toivoa, että ne terveyttäkin edistävällä tavalla hoitavat lapsiamme niillä poluilla, jotka heidänkin on määrä kulkea. Ehkä jo aivan pian uusi elämäntarinanpolku aukeaa ja yhdistyy omaamme. Me odotamme.
-Sointu
Sointu odottaa toista lastaan kotimaan adoption kautta.
Muihin kotimaan ja kv-odottajien kirjoituksiin
