Adoptioperheiden nuorisotoiminnan kehittäjä Elias kysyi minulta helmikuussa, että haluaisinko lähteä käymään Kuopiossa huhti-toukokuussa. Vastasin, että totta kai ja vierailuni ajankohdaksi tuli sunnuntai 22.4.
Pari viikkoa ennen tulevaa Kuopion ressuani, minua rupesi jännittämään. Mietin paljon mitä vanhemmat ja nuoret tulisivat minulta kysymään.
Saavuin Kuopioon jo lauantaina 21.4., ja yövyin serkkuni luona. Sunnuntaiaamulla Tiina, yksi Kuopion nuorten ryhmän vetäjistä, haki minut serkkuni luolta. Tiinan perhe oli myös kyydissä: mies sekä tytär ja yksi heidän pojistaan. Saavuimme seurakunnan ylläpitämään puurakennukseen. Pari muutakin perhettä oli jo paikalla, odottelimme hetken, että ryhmänohjaaja saapuisi paikalle, sillä hänellä oli avaimet rakennukseen.
Teimme alkuvalmisteluja, laitoimme ruuat ja herkut esille, siirsimme tuoleja siihen tilaan missä olimme vanhempien kanssa sekä kävin seikkailemassa pienempien lasten kanssa rakennuksen ullakolla. Sitten vähän yhden jälkeen aloin juttelemaan vanhempien kanssa. Heillä oli todella hyviä kysymyksiä. Puhuimme mm. rasismista, koulukiusaamisesta, juurimatkan tekemisestä ja omien biologisten vanhempien etsimisestä.
Kolmen aikoihin lopettelimme vanhempien kanssa ja siirryimme kaikki biljardipöydän luokse, jossa sivupöytä notkui edelleen ruuasta ja herkuista. Lapset sekä nuoret liittyivät seuraamme, jonka jälkeen minä siirryin nuorten kanssa takkahuoneeseen.
Nuorten kanssa aloitimme sillä, että kerroin kuka olen ja mitä aion tehdä lähitulevaisuudessa. Nuoret kirjoittivat minulle tällä välin kysymyksiä paperille. Nuorilla oli samoja kysymyksiä kuin vanhemmilla esim. minkälaista rasismia olen kohdannut, haluaisinko etsiä biologiset vanhempani?
Kuopion reissu oli mahtava! Ihania ihmisiä, hyvää ruokaa, maukkaat kakut ja superhyvät kysymykset niin vanhemmilta kuin nuoriltakin. 🙂
Kirjoittaja Susanna Mähönen on yksi mahtavista aktiivisista adoptionuoristamme, ja on toiminut mm. leirikummina. Susanna vieraili Kuopion nuorten treffeillä, jossa aikuiset ja nuoret saivat mahdollisuuden kysellä jo täysi-ikäiseltä adoptoidulta hänen kokemuksistaan.
Lapsia ja aikuisia askarruttavat usein samat asiat, mutta näkökulma voi olla hieman toinen. On tärkeää saada keskustella tärkeistä asioista sellaisen kanssa, jolla on samanlaisia kokemuksia.
Meillä on mentorihanke, joka perustuu henkilökohtaiseen vertaistukisuhteeseen perehdytetyn mentorin ja mentoroitavan välillä. Toiminta on osallistujille maksutonta, ja matalan kynnyksen vertaistoimintaa.
Olisiko sinun kokemuksestasi apua jollekin toiselle, tai tarvitsisitko kumppania pohdintoihisi? Ota yhteyttä mentorihankkeen suunnittelijaan, Minna Vihavaiseen, niin saat tietää lisää!
