Kategoria Artikkelit

Tämä juttu on kirjoitettu Suomen Lastenhoitoalan Liiton jäsenlehteen Slalliin 2/2019 ja julkaistiin siinä otsikolla ”Adoptoitu lapsi varhaiskasvatuksessa”
Kirjoittaja Satu Helin on työskennellyt varhaiskasvatuksessa sekä lastentarhanopettajana että päiväkodin johtajana. Syksyllä 2018 hän suoritti aikuiskasvatustieteen maisteritutkintonsa korkeakouluharjoittelun Adoptioperheet ry:llä.

 

Päiväkotiryhmään on tulossa adoptoitu lapsi. Ajatukset juoksevat; miten tähän pitäisi valmistautua?

Päiväkodissa aloittaminen

Päiväkotiin tutustumisen prosessi mietitään jokaisen lapsen ja perheen tarpeiden mukaan. Millaisia tarpeita adoptoidulla lapsella voisi olla?

lapsi leikkipuistossa, jousikeinun päällä

Kuva: Petra Mäkelä

Sekä päiväkodin henkilökuntaa että vanhempia voi jännittää. Vanhemmat, jotka ovat perheytyneet adoption kautta, ovat käyneet läpi pitkän prosessin. Yhteistyö monien ammattilaisten kanssa on tullut heille tutuksi. Vanhempien ajatuksia kannattaa kuunnella avoimin mielin: Tutustua, kysyä ja kuunnella. Kokemukseni mukaan adoption kautta vanhemmiksi tulleet ovat hyvin valveutuneita ottamaan vastaan tukea lapsen arjen ja kehityksen tukemiseen.

Varhaisten kiintymyssuhteiden vaikutus

Kiintymyssuhteella tarkoitetaan lapsen ja vanhemman välistä tunnesuhdetta, joka normaalisti syntyy lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana. Perusta luodaan vauvavuotena ja suhde kehittyy arkisissa tilanteissa. Kiintymyssuhteen kehittyminen on aina erityinen haaste adoptoiduille lapsille ja heidän perheilleen.

Jokainen adoptoitu on kokenut ainakin yhden kiintymyssuhdekatkoksen. Adoptio on lapsen toinen mahdollisuus turvalliseen kiintymyssuhteeseen. Nykyisin suositellaan, että adoptoitu saisi olla kotona vanhempiensa kanssa riittävän pitkään ennen päiväkodissa aloittamista, jotta kiintymyssuhde adoptiovanhempaan ehtii syntyä ja vahvistua.

Lapset reagoivat monella tavalla kiintymyssuhteen katkoksiin ja syntyneeseen epäluottamukseen hoivaajia kohtaan. Lapsi voi olla päiväkotiin tullessaan liiankin pärjäävä. Hän jää päiväkotiin reippaana, on helppohoitoinen, ei itke koskaan. Ei uskalla näyttää surun tai kiukun tunteitaan, jottei tulisi hylätyksi. On myös mahdollista, että aikaisemman elämän aikana opitut selviytymiskeinot ovat niin vahvat, että lapsi ei ole vielä oppinut ikävöimään ja kaipaamaan vanhempaansa.

Vähitellen lapsi voi alkaa reagoida enemmän; toiminnallaan hän kertoo aiemmista kokemuksistaan ja tarpeistaan, joihin ei ole vastattu. Vaihe voi olla rankka, mutta se vahvistaa aikuisen ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta: Lapsi oppii, että aikuinen antaa turvaa, lohtua ja hoivaa.

Kiintymyssuhteen vahvistaminen päiväkotiryhmässä

Adoptoidun lapsen voi olla vaikea luottaa uusiin aikuisiin. Etenkin jos lapsi on jo sen ikäinen, että hän aloittaa isojen ryhmässä, jossa on yli 20 lasta, on ryhmässä mietittävä miten ottaa juuri tämän lapsen tarpeet huomioon. Joskus voi olla hyvä, että kolmevuotias aloittaakin päiväkotitaipaleensa pienten ryhmässä tai erityisryhmässä, jossa sosiaalisia suhteita ja aikaa lasta kohden on enemmän. Mahdollisuuksista tukimuotoihin kannattaa keskustella vanhempien, päiväkodin johtajan ja lapsen kehitystä tukevien erityistyöntekijöiden kanssa.

Tärkeintä on pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin tukemaan kiintymisen syntyä uusiin vanhempiin. ”Onpas kello paljon, tuleekohan se äiti sieltä ollenkaan?” tai ”Oletpas ihana, voisin vaikka viedä sinut kotiini!” toteamukset voivat olla todella vahingoittavia adoptoidulle lapselle. Hänelle nuo mielikuvat ovat totta toisella tavalla kuin muille lapsille.

Adoptoidun lapsen turvan tunnetta ja kykyä ottaa vastaan hoivaa voidaan tukea päiväkodissa esimerkiksi Theraplay -leikkikerholla. Theraplay-leikit tukevat kaikkien lasten kehitystä ja vahvistavat lasten ja aikuisten välisiä suhteita.

Rutiineja ja ennakoimista

Vanhemmat voivat tukea lapsen päiväkodissa aloittamista ennakoinnilla. He voivat katsoa lapsen kanssa kuvia päiväkodista ja päiväkodin aikuisista. On tärkeää, että perhe saa tutustua yhdessä lapsensa kanssa päiväkotiin. Lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että adoptoitu lapsi tarvitsee totutteluun pidemmän ajan kuin perheeseen syntynyt.

Adoptiolapselle tulisi luoda turvalliset ja pitkäaikaiset aikuissuhteet päiväkotiryhmässä. Käytännössä joka ryhmässä on välillä sijaisia, mutta olisi hyvä, että sijainen voisi olla jollain tavoin tuttu lapselle.

Adoptiolapset tarvitsevat hoivan lisäksi selkeät rajat ja päivittäiset rutiinit turvallisuuden tunteen syntymiseksi. Adoptoitu lapsi tarvitsee ärtymyksen sijaan empaattista kohtelua tilanteissa, joissa häntä joudutaan rajoittamaan. Mentalisaatio voi olla tässä avuksi (Mattila & Rantala 2019). Mentalisaatio tarkoittaa pyrkimystä ymmärtää sekä omaa että toisen toimintaa.

Tavallisuudesta poikkeavat tilanteet voivat olla haastavia adoptoidulle lapselle. Retkelle lähtö ei sujukaan, koska lapsi muistaa miten iso kulkuneuvo on vienyt hänet uuteen ja pelottavaan tilanteeseen. Adoptoidun lapsen kanssa tulee käydä läpi uusia tilanteita, kuten retket, tai uuden aikuisen tai lapsen aloittaminen ryhmässä. On tärkeää korostaa lapselle, että erilaisen päivänkin jälkeen normaali arki jatkuu taas.

Adoptiolapsen kehityksen tukeminen

Adoptiolapsilla on monenlaisia taustoja. Lapsi voi olla kotimaasta tai kansainvälisesti adoptoitu. Hänet on voitu adoptoida vauva-, taapero- tai leikki-ikäisenä. Joskus adoptiolapsen kehitys voi olla jäljessä muusta ikäluokasta tai se voi olla epätasaista.

Jos lapsi on kansainvälisesti adoptoitu, hän tarvitsee tukea kielen kehitykseen. Kuvakortit toiminnan osana auttavat adoptoitua. Mikäli adoptiolapsella on kehitystä tukeva verkosto valmiina, kun hän aloittaa päiväkodissa, sitä kannattaa hyödyntää. Terveiset päiväkodista puheterapeutille ja muu ammattilaisten välinen yhteistyö auttaa lapsen kehityksen kokonaisvaltaista tukemista.

Leikkiin houkuttelevat kokemukset voivat puuttua adoptoidun lapsen elämän ensimmäisiltä vaiheilta. Lapsen leikkitaitoja tulisi tukea. Aikuisen läsnäolo ja ohjaaminen auttaa leikin aloittamista ja ylläpitämistä. Osa adoptoiduista lapsista kaipaa leikin ylläpitämiseen kielellistä tukemista.

Kehitysaskeleita ja taantumista

Usein jo muutaman kuukauden tai vuoden aikana tapahtuu ihania kehitysaskeleita. Lapsi kuroo kiinni kovaa vauhtia omaa ikäluokkaansa. Liiankin pärjäävä lapsi uskalsi sanoa päiväkodissa: Ei, en halua! Aikuisen sydäntä lämmittää: Lapsi luottaa. Hän tietää, ettei aikuinen hylkää, vaikka tunteet näkyvät. Adoptiovanhemmat janoavat kuulla näistä etapeista ammattilaiselta.

Adoptoidun lapsen kohdalla tulee muistaa, että adoptoidun lapsen taantuminen aikaisempiin kehitysvaiheisiin on tavallista. Tällöin lapsi paikkaa sitä hoivaa, mistä on aiemmin jäänyt paitsi. Korvaavat kokemukset voivat tarkoittaa vaikkapa sitä, että lapselle annetaan lupa olla pieni ja hoivattava. Pärjäämisen ja reippauden kasvatuskulttuurissa kehityksen peruuttaminen voidaan nähdä negatiivisena. Adoptoidun lapsen on saatava kuitenkin myös varhaiskasvatuksessa kokemusta hoivattavana olemisesta.

Tietoa adoptiosta on saatavilla

Adoptioasioista puhutaan valitettavan vähän eri koulutuksissa. Tämän vuoksi moni päiväkodissa työskentelevä etenee kokeilemalla ja käytännössä oppimalla. Näin minä tein adoptoidun lapsen aloittaessa ryhmässämme, koska minulla ei ollut aiempaa tietoa tai kokemusta. Aloitimme rauhassa, huomioimme, kannustimme, autoimme löytämään leikkiseuraa, tuimme puheen kehitystä. Haparoiden, mutta määrätietoisesti.

Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut ihanaa tietää Adoptioperheet ry:n toiminnasta. Adoptioperheet ry on yhdistys, joka levittää kokemusperäistä ja tutkittua tietoa kaikille niille, joita adoptio koskettaa. He tarjoavat monipuolista tietoa adoptiota harkitseville, adoptiovanhemmille, adoptoiduille ja adoptioperheitä kohtaaville ammattilaisille. Myös adoptiovanhempien tietämys kannattaa hyödyntää ja rohkeasti kysyä heiltä lisätietoa.

 

Tietoa adoptiosta päiväkodeissa työskentelevien tueksi

Adoptioperheet ry:n sivulta (adoptioperheet.fi/ammattilaiselle/varhaiskasvatus) löydät kohdennettua tietoa varhaiskasvatuksen ammattilaisille.
Olemme tuottaneet tueksesi myös seuraavat oppaat, jotka voit ladata maksutta:

Lukuvinkkejä kiintymyssuhteen ja tunnetaitojen vahvistamisesta

  • Leea Mattila & Janna Rantala (2019). Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä.
  • Katri Kanninen & Arja Sigfrids (2012). Tunne minut! Turva ja tunteet lapsen silmin.

 

 

 

X