Kategoria Blogi
Saamme seurata juurimatkalaisten kokemuksia aurinkoisessa ja lämpimässä Etelä-Afrikassa. Kirjoittajat ja näkökulmat vaihtelevat!
Ensimmäinen kertomus on perheeltä, joka ennätti ensimmäisten joukossa sijaisperhevierailulle. 

Sijaisperheen tapaamisvalmistelut on aloitettu paikallisen sosiaalityöntekijän kanssa jo noin puoli vuotta ennen juurimatkalle lähtöä. Valitettavasti tilanne oli kuitenkin se, ettei sijaisperheeseen saatu yhteyttä muuttuneen puhelinnumeron vuoksi. Päädyimme sosiaalityöntekijän kanssa siihen, että koetamme rohkeasti onneamme – menemme vain paikkaan, jossa sijaisperhe asui heidät viimeksi vuosia sitten tavatessamme ja toivomme, että a) he eivät ole muuttaneet (tai pahempaa) ja b) ovat paikalla tai noudettavissa paikan päälle naapurien toimesta siinä ajassa, mikä meillä on tähän visiittiin käytettävissä. Hurjan jännittävähän tämä ratkaisu tietenkin on, mutta päätimme olla varovaisen toiveikkaita. Yritimme parhaamme mukaan valmistautua siihen mahdollisuuteen, ettemme tapaakaan ketään ja huolella valmistelemamme tuliaiset jäävät seilaamaan adoptiotoimiston pöydälle.. Poika itse tuntui olevan kumma kyllä meistä parhaiten sinut tämän jännityksen kanssa.
Suomessa ennen matkaan lähtöä pohdimme tuliaisia sijaisperheelle ja päädyimme siihen, että poikamme sai valita kasvattisisarelleen hopeisen kaulakorun. Kun sitten menimme kauppaan ja katsoimme vaihtoehtoja, hänen katseensa lukittutui heti yhteen: sydänmedaljonkiin, johon saa kaksi kuvaa.
– Toiseen laitetaan mun kuvani ja toiseen kasvattisisareni.
Eipä siinä sitten ollut mitään epäselvää, (muuta kuin MITEN IHMEESSÄ MEDAJONKIIN LAITETAAN KUVA??) No, siitä selviydyttiin lopulta kunnialla. Lisäksi teimme sijaisperheelle valokuvakirjan, jossa on kuvia poikamme elämästä edellisen tapaamisemme jälkeen.Sijaisperheen tapaamisyritys oli meillä ohjelmassa heti Johannesburgiin saapumista seuraavana päivänä puoliltapäivin. Ettei koko aamupäivä kuluisi tapaamista jännittäen, lähdimme heti aamiaisen jälkeen taksilla käymään markkinoilla, joilla kävimme myös edellisellä kerralla kaupungissa ollessamme. Olimme paikalla jo vähän ennen yhdeksää, mutta kauppa kävi jo vilkkaasti. Olimme orientoituneet siihen, että aikaa on käytettävissä vähän, joten huomasimme tehneemme ostoksemme ja kiertäneemme koko paikan reilussa tunnissa. Niinpä ehdimme istahtaa rauhassa pirtelölle/jäähilejuomille tutkailemaan maailman menoa. Sitten lähdimme etsimään edellisen reissun majapaikkaamme, jonka luota sosiaalityöntekijämme oli määrä meidät noutaa. Samantien saimmekin jo tekstarin, että hän on etuajassa ja tulee meitä noutamaan jo puolen tunnin kuluttua. Kävellessämme  tapaamispaikalle ehdimme kuitenkin sopivasti ihastella tuttuja paikkoja (kirjakauppa ja musiikkikauppa tosin jäivät välistä) mutta näimme Debonairs pizzan, vanhan kantapaikkamme Mike’s Kitchenin ja Spur’sin, jossa oli trampoliini lasten leikkipaikalla.Sitten pääsimmekin matkaan.. No, miten kävi? Meillä oli matkassa sekä onnea että epäonnea. Sijaisperhe asui yhä siellä, perheen isoäiti oli kotona. Saimme kuulla sijaisperheen isän menehtyneen viime kesänä. Sen sijaan perheen äiti ja poikamme kasvattisisko olivat täysissä voimissa ja parhaillaan kirkossa! Heihin saatiin yhteys, joten jäimme odottamaan heidän kotiutumistaan. Visiitti meni suru-uutisia lukuunottamatta erittäin hyvin, ja kasvattisisko oli erittäin otettu poikamme hänelle valitsemasta medaljongista  kuvineen. Sijaisperheen äiti toisteli moneen otteeseen, että tämä on hänen elämänsä paras päivä, mahtavaa nähdä poika näin monen vuoden jälkeen.  Suurten tunteiden päivä, kaikille.Äiti, Isä ja Etelä-Afrikan tähti 9v


Lue jäsenlehtemme 4/2017 artikkeli Kuusi kysymystä jälkipalvelusta kuinka adoption jälkipalvelu voi auttaa taustan selvittämisessä tai juurimatkojen kanssa.

X