Intensiivistä odotusta, hiljaista kaipuuta, pilkahdus toiveikkuutta, mutta yhtä aikaa kuitenkin suurta epävarmuutta. Näihin tunteisiin kiteytyy viimeisin puolen vuoden aikajänne adoptio-odotuksessa. Vaikka toivon hurjasti, että pian olisi meidän vuoromme, alan pikkuhiljaa väsymään myös siihen jatkuvan odotuksen intensiivisyyteen.
Olen alkanut siirtämään puolittain vahingossa ja tietyllä tapaa myös tiedostaen sitä ajatusta sivuun, että puhelin voisi soida koska tahansa. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö toivoisi tuon päivän koittavan, vaan epäilen sen johtuvan siitä, että haluan suojella itseäni pettymyksen tunteelta. En haluaisi miettiä useita kertoja viikossa ”ei tänäänkään”… Olen valinnut juuri nyt odottaa myös paljon muita asioita kun tulevaa lastamme.
Odotan kevättä, odotan mökin kammarin remonttia, odotan lämpimiä aamuja ja yöttömiä öitä. Odotan, että saamme taas istuttaa lavatarhaan salaatin siemenet ja esikasvatettujen yrttien ja vihannesten taimet. Odotan tapahtumia, liikkumisen vapautta, pandemiaan liittyvien rajoitusten väistymistä, odotan kesäjuhlia…
Viime syksynä odotin lähinnä sitä, milloin puhelin soisi. Se tuntui myöhemmin ajateltuna pitkältä ajalta, samalla raskaaltakin. Tällainenkin vaihe luultavasti tulee vielä vastaan jollakin aikavälillä, mutta juuri nyt koitan työntää sitä sivuun. Emme voi vaikuttaa moniinkaan asioihin prosessin tässä vaiheessa ja ymmärrämme, että saattaa mennä luultavasti vielä monia kuukausia, ehkä vuosiakin, ennen kuin meidän vuoromme tulee. Kukapa olisi viime keväänä tällaista tilannetta voinut ennustaa… Pitkittymistä prosesseihin on ollut selkeästi nähtävillä ja me emme voi tehdä sille juuri nyt mitään.
Se, mitä voimme oman jaksamisemme kannalta tehdä, on lakata odottamasta niin intensiivisesti. On ollut merkityksellistä huomata, että itseasiassa on ihan ok olla ajattelematta asiaa niin usein. Juuri nyt keräämme tietoisesti jaksamisen kannalta tärkeitä hetkiä odotusaikana myös muista asioista. Olemme valinneet juuri nyt odottaa sinua yhtä paljon ja hartaasti, vaikka uskallammekin ajatella lähitulevaisuuteen myös muita asioita ja hetkiä kuin sitä soittoa ja sinua.
– Emilia
Emilia on aloittanut adoptioprosessin ja odottaa ensimmäistä lastaan kansainvälisen adoption kautta. Hän vuorottelee lehtemme kolumnistina toisen odottajan kanssa. Täältä pääset lukemaan muita kotimaan ja kv-odottajien kirjoituksia
Jos haluat tietää lisää adoptioprosessista, klikkaa sivuillemme adoptiopolku tai adoptiota harkitsevalle!
