Teksti Kaisa Kivipuro. Juttu on ilmestynyt lehdessämme 2/2021 Kohtaamisia.
Adoptio-odottajille ei tällä hetkellä tarjota automaattisesti neuvolapalveluita. Kaisa Kivipuro päätti odotusaikana kuitenkin etsiä vastauksia vauvan ruokintaan liittyviin kysymyksiin neuvolasta. Vastausten lisäksi hän sai paljon enemmän.
Voiko vauvaa ruokkia ilman lihaa? Onko tarjolla muita kuin lehmänmaitopohjaisia korvikkeita? Vauvan kasvisruokavalio mietitytti. Tajusin, ettei minulla tai puolisollani ollut tarkempaa tietoa, miten voisimme koostaa vauvan ruokavalion omien arvojemme mukaisesti mahdollisimman vähän eläinkunnan raaka-aineita sisältäväksi. Toki tiesin, että tulevan adoptiolapsemme sijaisäidiltä saisimme joitakin ohjeita ja neuvoja. Minulle oli kuitenkin tärkeää tietää, mitä olin tekemässä. En halunnut joutua lapsen saapumista edeltävänä päivänä pohtimaan ruokakaupan hyllyjen välissä, mitä valita.
Olimme olleet adoptio-odottajia reilun vuoden adoptiolupapäätöksen saamisen jälkeen ja odotimme alle 1-vuotiasta kotimaan adoptiolasta. Ounastelimme, että todennäköisesti seuraavan puolen vuoden aikana saattaisimme jo saada Sen Puhelun, jossa kerrottaisiin meidän perheemme kasvamisesta. Puhelun jälkeen ei olisi aikaa rauhassa tehtäviin valmisteluihin, koska kotimaan adoptiolapsi muuttaa kotiin yleensä muutaman päivän sisällä lapsiesityksen saamisesta.
Tietoa vauvan ruokinnasta neuvolasta vai internetin syövereistä?
Kasvisruokavaliota ja sen turvallisuutta vauvalle pohtiessani tajusin, että yleensä Suomessa odottavat vanhemmat eivät joudu yksin pohtimaan ja selvittämään asiaa. Heillähän on käytettävissään paljon kehuttu neuvolajärjestelmä! Pieni kiukku heräsi, kun tajusin, ettei meille ollut tarjottu terveydenhuollon tukea ja neuvoja odotusajalle. Omat tiedonetsintätaitoni riittäisivät kyllä hyvin luotettavan tiedon etsimiseen, mutta periaatteellinen minäni ei halunnut itse tehdä sitä työtä, joka kaikille itse lapsensa synnyttäville ja heidän puolisoilleen annettaisiin neuvolasta. Kaipasin myös luotettavan ammattilaisen näkemystä omien pohdintojeni tueksi.
Virittelin aiheesta keskustelua kotimaan adoptioperheiden ryhmässä, jossa kannustettiin ottamaan yhteyttä omaan neuvolaan. Eräs ihana palstalainen kaivoi minulle oikean puhelinnumeronkin, kun tuskailin, että mistä niitä aikoja saa varattua – koko järjestelmä kun oli minulle ensikertalaisena vieras! Soitin Helsingin neuvoloiden ajanvaraukseen, kerroin tilanteemme ja kysyin, voisimmeko puolisoni kanssa päästä keskustelemaan ammattilaisen kanssa meitä askarruttavista kysymyksistä. Asiakaspalvelija oli epävarma ja kysyi minulta tarkkoja tietoja siitä, milloin lapsi on tulossa, minkä ikäinen tämä on ja mitkä olivat ne kysymykset, joihin tarvitsimme vastauksia.
Toivoni hieman lopahti tässä kohtaa. Eikö neuvolan kuuluisi olla meitä odottajia kannatteleva ja ohjaava taho, joka kokonaisvaltaisesti voi vastata tarpeisiimme vauvan kanssa elämisestä ja lisätä odottavan perheen hyvinvointia? Minulle esitetyt kysymykset tuntuivat viestivän toisenlaista tarinaa neuvoloista. Asiakaspalvelija lupasi kuitenkin selvittää asiaa omilta esihenkilöiltään ja palata asiaan. Ilokseni minulle soitettiin jo puolen tunnin kuluttua, ja aika varattiin asuinpaikkakuntamme neuvolaan puolentoista kuukauden päähän.
Neuvolassa meidät kohdattiin tavallisina lastaan odottavina vanhempina
Joulukuinen neuvolakäyntimme oli kaikin puolin tarpeitamme vastaava – ja enemmänkin. Pelkäsin, että joutuisimme perehdyttämään terveydenhoitajaa adoptioon, mutta sen sijaan meidät kohdattiin valmistautuneena, kunnioittavasti ja lempeydellä. Meitä kuultiin ja meille annettiin tietoa sekä iso kasa materiaalia lisäperehtymistä varten. Saimme myös vauvan hammasharjan ja lastenkirjan eli paljon sellaista, mitä itse emme olleet vielä uskaltaneet ajatellakaan hankkivamme.
Ennen kaikkea meidät kohdattiin tulevina vanhempina. Meitä valmisteltiin aivan tavallisen lapsen ruokkimiseen, kylvettämiseen ja nukuttamiseen. Meille ei puhuttu erityistarpeisuudesta, potentiaalisista traumoista tai kiintymyssuhdeongelmista. Tuntui, että ensimmäisen kerran odotimme aivan tavallista lasta ja että olimme aivan tavalliset omaa lastaan odottavat vanhemmat. Se oli viesti, jota itse en ollut edes osannut odottaa tarvitsevani, mutta siitä tuli tunne, joka kannattelee minua edelleen vanhemmuudessani.
Tuntui, että ensimmäisen kerran odotimme aivan tavallista lasta ja että olimme aivan tavalliset omaa lastaan odottavat vanhemmat. Se oli viesti, jota itse en ollut edes osannut odottaa tarvitsevani, mutta siitä tuli tunne, joka kannattelee minua edelleen vanhemmuudessani.
Terveydenhoitajamme Anne sanoi tunnin kestäneen tapaamisemme lopuksi, että toivoo kovasti, että saimme Sen Puhelun mahdollisimman pian. En tiedä, minkä viestin hän lähetti toiveessaan maailmankaikkeuteen, koska viisi päivää neuvolakäyntimme jälkeen saimme Sen Puhelun.
Tätä tekstiä kirjoittaessani neuvolakäyntejä – vauva mukanamme – on takana neljä. Anne edelleen kohtaa meidät ilolla ja lempeydellä joka kerta, ihailee vauvaamme ja vastaa kärsivällisesti kysymyksiimme. Nyt, kun vauvamme on jo siirtynyt syömään korvikkeen (jota muuten ei normaalivalikoimasta saa kasvipohjaisena) ohessa kiinteää ruokaa, saimme ajan ravitsemusterapeutille. Häneltä saamme tarkemmin tietoa, kuinka koostaa vauvalle sopiva ruokavalio ilman eläinperäisiä raaka-aineita.
Neuvola voi tarjota tukea ja tietoa, jota adoptioneuvonnasta ei saa
Meidän kokemuksemme mukaan ainakin Helsingissä adoptio-odottajilla on mahdollisuus päästä neuvolaan, jos itse ottaa palveluun yhteyttä ja jaksaa vaatia aikaa itselleen. Kunnat voivat kuitenkin toimia asiassa eri tavoilla, eli voi olla, että kaikkialla adoptio-odottajia ei oteta vastaan.
Mutta voisiko asiat järjestää toisin, pohdin nyt. Miksi adoptio-odottajat eivät ohjaudu neuvolan palvelujärjestelmään automaattisesti sen jälkeen, kun ovat saaneet adoptioluvan? Miksi odottajia ei voitaisi tavata neuvolassa esimerkiksi kerran vuodessa? Adoptioluvan saamisen jälkeen useat odottajat jäävät yksin odottamaan Sitä Puhelua, jonka saapumiseen voi mennä vuosia. Adoptioneuvonta ei myöskään tarjoa tietoa ja tukea lapsen konkreettiseen hoitamiseen ja elossa pitämiseen, johon me koimme tarvitsevamme tukea.
Uskon, että neuvola voisi olla monelle muullekin adoptio-odottajalle tarpeellinen kohtaamispaikka lapsen ja lapsiperheen hyvinvoinnin ammattilaisen kanssa. Se, että adoptio-odottajaperheet toivotettaisiin neuvolaan tervetulleiksi jo ennen lapsiesityksen saamista, olisi myös yhteiskunnalta viesti, että tuleva vanhemmuutemme ja odotusaikamme on yhtä tärkeä kuin muiden perheiden.
Lue lisää Lääkärilehden suosituksesta kansainvälisesti adoptoidun maahantulotarkastukseen liittyen: Ulkomailta adoptoidun lapsen terveystarkastus (Lääkärilehti 10/2012, pdf-liite avautuu omaan ikkunaan).
Lisätietoa terveysalan ammattilaiselle adoptioperheen kohtaamisesta: adoptioperheet.fi/ammattilaiselle/Neuvola ja kouluterveydenhuolto
