Luonnossa kulkiessani liikutun kaikesta kauneudesta ympärilläni. Kaikki ulkoa tullut opittu ja päntätty tieto tuntuu luonnon keskellä ollessa oman sisäisen intuitiivisen ja sydämestä kumpuavan tiedon rinnalla paljon vähäpätöisemmältä.
Onnen, helpotuksen ja keveyden tunteen virratessa, luonnon ihanassa rauhassa, tunnen olevani tasapainossa ja minun on erittäin helppo hengittää. Vastaavasti kurjuuden painaessa kaikki kuorma purkautuu luonnon helmassa kuin itsestään.
Lapseni kanssa liikkuessa nautin mielikuvituksen rikkauksista ja maisemien uusista ulottuvuuksista hänen niitä minulle availlessa. Olen pakahtua tämän tästä siitä valtavasta rakkauden määrästä, jota saan kokea esikoisemme seurassa. Useampanakin iltana lapseni lausumat sanat saavat sydämeni paisumaan rakkaudesta, kun peiton uumenista kuuluu:
– Äiti….
– Niin?
– Minä rakastan sinua.
– Kulta, minäkin rakastan sinua valtavasti!
Ajatukseni polveilevat lapsitiedon äärelle. Olemme saaneet iloita useammasta lapsitiedosta. Tieto lapsesta on aina yhtä liikuttavaa ja käsittämättömän suurta elämän ihmettä. Oi ilon ja onnen määrää ilouutisia kuunnellessa ja lukiessa!
Pohdin, miten paljon tietoa adoptiosta minulle onkaan vuosien varrella karttunut. Olen syvästi kiitollinen kaikesta siitä tiedosta, joka on laajentanut maailmankuvaani ja mullistanut elämämme. Kun ajattelenkin nyt, millaista olisi, jos en tietäisi adoptiosta ylipäätään, menen ymmälleni. Kuvitelmaa on vaikeaa luoda, ja kun yritän tosissani, vedet läikkyvät silmistäni. Minulle tämä kaikki tieto kokemuksineen on tuonut syvän olemassaolon merkityksen.
Esikoisemme puheissa ja leikeissä sisaruksen odotus kulkee vahvasti mukana. Erään kerran hän pohti, josko voisi muuttaa serkuilleen, kun siellä asuu muitakin lapsia, kotona kun meinaa tylsyys iskeä kaverin puutteessa. Oma odotukseni on vaihdellut tuskaisesta kivusta rauhalliseen, jopa tyyneen kiitollisuuden tunteeseen tästä nykyisestäkin hetkestä.
Luottamus johdatukseen kantaa, ja sydämen toive, että meidänkin pienirakas olisi jo aivan henkäyksen päässä. Miehelleni odotus on ollut odotusta siinä missä elämäkin. Päivä ja hetki kerrallaan otetaan vastaan kaikki mitä tulee.
Tänään kiitän, kiitän suuresti tästä kaikesta kokemastani. Pohdin, miten joskus kauan sitten en voinut nähdä, miten suuri siunaus lapsettomuus meidän kohdallamme olikaan. Tiedon valtateillä merkityksellisin tieto minulla on sydämessäni, ja tänäänkin se sykkii suurta kiitollisuutta elämästäni juuri tällaisenaan.
-Sointu
Sointu odottaa toista lastaan kotimaan adoption kautta.
Muihin kotimaan ja kv-odottajien kirjoituksiin
