Adoptioperheet ry:n historian neljäs nuorten leiri on takanapäin. Vau, mikä leiri! Niin paljon iloa, naurua, ystävyyttä, hassuttelua ja välittämistä yhdessä viikonlopussa. Kai kaikki tajuavat miten upeita nuoret ovat? Etenkin meidän!
Saavuin Hauhon Lomakeskukseen perjantaina, kuusi tuntia ennen nuorten saapumista. Tänä aikana tutustuimme ohjaajien kanssa, kävimme leiriä läpi sekä valmistelimme leirikeskusta. Tunti ennen bussin saapumista saapuivat ensimmäiset omakyytiläiset, jotka olivat ajaneet aamusta asti kohti Hauhoa. Heidän kanssa pelailtiin perinteisiä lautapelejä odottaessa muita leiriläisiä. Kun oli puoli tuntia bussin saapumiseen, niin allekirjoittanut ei enää meinannut jaksaa odottaa. Ohjaaja-Leppis mainitsikin, että Hannaa taitaa jännittää kaikista eniten koko leiriporukasta. Vihdoin bussi saapui ja vanhat tutut ryntäsivät halaamaan toisiaan sekä uudet ystävyydet lähtivät syntymään. Toisin sanoen riemu alkoi!
Kun leiriläiset pääsivät omille taloilleen, alkoi hurja tarkistaminen onko päässyt omien kavereidensa kanssa samaan huoneeseen. Nopeasti he saivat huomata, että leirinjohtaja-Laura on tehnyt huonejaot toiveiden mukaisesti. Ensimmäinen ilta menee aina hurjan nopeasti kun vaihdetaan kuulumisia ja tutustutaan toisiimme. Illan jälkeen tiedettiin jo, että ketkä tykkäävät suklaasta, ketkä musiikista ja ketkä nukkumisesta.
Toinen leiripäivä alkoi erilaisten työpajojen merkeissä. Nuoret saivat valita lähteäkö leipomaan keittiöön, pelailemaan Säläriin, improilemaan Huvariin vai pilkille jäälle. Vaikka kaloja ei tainnut omaan pilkkivapaan tarttua, niin ainakin sai nauttia aurinkoisesta säästä! Iltapäivällä oli saunavuorojen aika ja illalla tietysti perinteinen disko. Diskossa nuoret jaksoivat bailata neljä tuntia, ohjaajien taas oli pakko ottaa välillä huilitaukoa tanssimisesta, vaikka aika hurjaa jaksettiinkin! Tanssimisen välissä pelattiin limboa, syötiin pizzaa ja herkuteltiin nuorten leipomilla muffinsseilla sekä mokkapaloilla. Olipahan bailut!
Yhtäkkiä olikin jo viimeinen leiripäivä. Aamulla ehdittiin vielä pelailemaan Sälärissä, sitten punkat kuntoon ja tavarat kasaan. Vielä yhteinen lopetus, kuva leiriläisistä ja sitten leiri olikin jo kotimatkaa vaille ohitse.
Ohjaajien loppupalaverissa lähinnä kehuimme nuoria. Leirin nuoret ovat aitoja, empaattisia, innokkaita, huumorintajuisia, muut huomioon ottavia sekä ihania omia itsejään. En melkein malta odottaa kesäleiriä, koska silloin pääsen näkemään näitä upeita nuoria uudestaan.
Loppuun vielä palautteesta kolme nostoa:
- 92% sai vähintään yhden uuden ystävän leiriltä
- 80% tulee varmasti uudestaan leirille
- Ylivoimaisesti parasta leirissä olivat ystävät
Kirjoittaja on Adoptioperheet ry:n vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Hanna-Kaisa Virtanen.
Adoptioperheet järjestää adoptoiduille lapsille ja nuorille omaa toimintaa! Eri puolilla Suomea kokoontuu ryhmiä, ja työntekijät järjestävät eri puolilla Suomea yksittäisiä tapahtumia! Ideoi yhdessä nuorisotoimenkehittäjämme Eliaksen kanssa, miten sinun asuinpaikkasi adoptoidut lapset ja nuoret pääsisivät osallisiksi omasta vertaistuesta!
