Tekstin on kirjoittanut Lotta Ventelä ja se on julkaistu Adoptioperheet -lehdessä 3/18 Terveys
Moni lapsi ei innostu hammaslääkärikäynneistä. Adoptiotaustaan liittyvät asiat voivat tuoda hampaidenhoitoon vielä lisämaustetta. Miten tehdä hammaslääkärikäynneistä mahdollisimman miellyttäviä ja ottaa lapsen tarpeet huomioon hoidon suunnittelussa? Adoptioäiti ja oikomishoidon erikoishammaslääkäri Marja Kleine-Hakala vastasi kysymyksiimme.
Hampaiden kehitykseen vaikuttavat niin perimä kuin äidin raskaudenaikainen ravitsemus. Suurin vaikutus suun terveyteen on kuitenkin hyvillä arkirutiineilla. Hampaiden harjaaminen aamuin illoin, ikätasoinen fluorihammastahnan annostelu, happohyökkäysten katkaiseminen ksylitolituotteilla ja jatkuvan napostelun välttäminen ovat hampaiden kannalta hyviä periaatteita.
Hampaiden hoidossa tärkeintä on vanhemman oma esimerkki. Jo heti ensimmäisenä iltana yhdessä hakumatkalla voi harjata lapsen hampaat samalla, kun vanhemmat pesevät omia hampaitaan. Usein pienemmätkin lapset pitävät harjauksesta pehmeällä harjalla, vaikka heillä ei vielä olisi hampaitakaan.
Ensimmäisellä neuvolakäynnillä tai maahantulotarkastuksessa arvioidaan lapsen suun ja hampaiden terveys. Samalla vanhempia neuvotaan hammashoidon käytännöistä omassa kunnassa. Jos epäilee tarkastuksen tarvetta jo aikaisemmin, voi hyvin olla suoraan yhteydessä oman kunnan hammashoitoon. Hammashoitolassa tutkitaan paitsi hampaita ja niiden kuntoa, myös purentaa ja limakalvoja. Lapsi ei välttämättä itse osaa vielä kertoa kivusta tai epämukavuudesta. Ammattilaiset kuitenkin näkevät, onko suussa jotain hoidettavaa.
Hoitosuunnitelma riippuu lapsen tilanteesta
Oikomishoidon erikoislääkäri Marja Kleine-Hakalan mukaan hammashoito tulee suunnitella niin, että se on toteutettavissa lapsen sen hetkisen kehitystason ja tilanteen mukaan. Esitietojen huolellisesta täyttämisestä voi olla hammashoidon kannalta paljon hyötyä, sillä hoitoa suunnitellessa täytyy punnita monia asioita.”Jos lapsella on tarkkaavaisuuden säätelyn ongelmia, sanoitan hänelle toimenpiteitä ja kerron tulevasta oikomishoidosta eri tavalla kuin lapselle, jolla ei ole tällaisia haasteita. Lapsen nukahtamis- ja univaikeudet ja nenän tukkoisuus voivat myös vaikuttaa hoitosuunnitelmaan. Useita oikomiskojeita käytetään öisin, ja nämä potilaat voivat kokea yökojeen käytön tukalaksi”, Kleine-Hakala kertoo.
Joskus lapsi ei halua, että hänen haasteistaan puhutaan. Tällöin voi miettiä, miten tarvittavan tiedon voisi välittää hoitavalle taholle niin, ettei lapsen tarvitse itse olla kuuntelemassa, mitä diagnooseja tai vaikeuksia hänellä on. Joskus onnistuu lähettää lapsi lukemaan vaikka Aku Ankkaa odotustilan puolelle, joskus pitää varata erillinen puhelin- tai vastaanottoaika.
Kleine-Hakala korostaa, että lääkärit haluavat auttaa. Jos hammaslääkärikäynnin lähestyessä lapsi on ahdistunut tai ei ole vielä ehtinyt kiintyä vanhempiinsa, siitä on hyvä kertoa etukäteen. Hoitoa voidaan sopeuttaa ja suunnitella lapsen ja perheen tilanteen mukaan. ”Kun tiedämme haasteista etukäteen, osaamme sopeuttaa hoitotoimenpiteitä ja huomioida potilasta jo ensikohtaamisella. Voimme myös keskustella vanhempien kanssa siitä, voisiko hoidon aloitusta lykätä ja mitä seurauksia sillä mahdollisesti olisi. Toisinaan hoidon siirtäminen on parempi vaihtoehto, jotta lapsen perusluottamus pääsee vahvistumaan.”
Pelot huomioitava hammashoidossa
Kaikilla lapsilla esiintyy haluttomuutta hampaiden harjaukseen ja suun hoitoon. Joskus adoptiolapsella saattaa olla myös erilaisia pelkoja, jotka vaikeuttavat hampaista huolehtimista. Kleine-Hakala vinkkaa, että hammashoitolasta saa tietoa erilaisista keinoista, joiden avulla tehdä hampaiden hoidosta lapselle mahdollisimman miellyttävää. Lasta voi myös auttaa, jos hän saa hoitolassa kokeilla harjausta hammasmalleilla ja näkee, mitä harjaus käytännössä tarkoittaa. Erityisesti oikomishoito on pitkä prosessi, jossa potilaan luottamus hoitavaan tahoon ja hoitomyönteisyys on olennaista. ”Jos on suuria pelkotiloja, kannattaa hoitopolku miettiä asteittaiseksi, jotta lapsi tottuu käymään hoidossa – mielellään siten, että siitä voisi vielä perääntyä, jos seinä tulee vastaan. Jos suusta on jo poistettu useampi hammas, ei enää voi keskeyttää, vaan homma pitää viedä loppuun.” Jos lapsen hampaissa on paljon syviä reikiä, hoitotoimenpiteet pitää tehdä heti. Anestesian käyttö on perusteltua, jos lapsi on pieni ja suussa paljon tehtävää. Nukuttamiseen on oltava painavat terveydelliset syyt, ja myös potilaan pelko voi puoltaa nukuttamista, Kleine-Hakala sanoo.
Jos lapsen hampaissa on paljon syviä reikiä, hoitotoimenpiteet pitää tehdä heti. Anestesian käyttö on perusteltua, jos lapsi on pieni ja suussa paljon tehtävää. Nukuttamiseen on oltava painavat terveydelliset syyt, ja myös potilaan pelko voi puoltaa nukuttamista, Kleine-Hakala sanoo. Nukuttamiselle kevyempi vaihtoehto on rauhoittava esilääkitys, joka vaimentaa pelkoa ja laimentaa muistoja vastaanottokäynnistä. Se toimii parhaiten, jos potilas on myöntyväinen hoitoon mutta pelkää. Jos lapsi pitää kättä suun edessä eikä suostu yhteistyöhön, ei esilääkityksestä ole todennäköisesti apua. Rauhoittavan lääkityksen käytön jälkeen lapsi tarvitsee seurantaa koko loppupäivän.
Lapsi saa hampaita
- Lapsen ensimmäiset hampaat puhkeavat noin puolen vuoden iässä. Kaikki 20 maitohammasta ovat yleensä puhjenneet, kun lapsi on kolmevuotias.
- Hampaita harjatessa on erityisen tärkeää varmistaa, että uudet, puhkeamassa olevat hampaat puhdistuvat.
- Hampaat kestävät päivittäin 5–6 ruokailusta, juomisesta tai välipaloista aiheutuvaa happohyökkäystä. Herkkuhetket kannattaa keskittää aterioiden yhteyteen ja juhliin.
- Lapselle kannattaa antaa harja heti omaan käteen hampaidenpesun harjoittelua varten. Vanhempien tulee kuitenkin huolehtia hyvästä puhdistuksesta, kunnes lapsen motoriikka on riittävän kehittynyt – usein siihen asti, että lapsi on 8–12-vuotias.
Hoitoajalla on merkitystä oksennuspelkoiselle
Moni lapsi imeskelee sormiaan, ja tavasta on usein hankalaa päästä eroon. Peukalon imeminen aiheuttaa paljon purentavirheitä. Marja Kleine-Hakala kertoo, että sormen imeminen vaikuttaa leukaluun kasvuun ja hampaiden asentoihin. Se voi aiheuttaa esimerkiksi yli- ja avopurentaa sekä muuttaa hammaskaarten muotoa. Ongelmien korjaaminen voi vaatia pitkällisen hoidon.
”Sormen imeminen voi kuitenkin lastenkotitaustaiselle lapselle olla hyvinkin tärkeä turva ja lohduttautumisen muoto. Ymmärrettävästi siitä irtautuminen voi olla haasteellista”, Kleine-Hakala sanoo. Hän neuvoo, että lapsen voi yrittää saada sormen sijaan imeskelemään jotain esinettä, kuten tuttia tai purulelua. Niistä vieroittaminen on helpompaa kuin aina mukana olevasta sormesta. Hampaiden oikomishoito voidaan aloittaa, kun sormi ei mene enää suuhun.
Jotkut lapset pelkäävät oksentamista tai tukehtumista. Se voi aiheuttaa haasteita myös hammashoidossa, etenkin hammasmalleja otettaessa. Oksennusrefleksi on Kleine-Hakalan mukaan voimakkaimmillaan aamuisin ja juuri syömisen jälkeen, kun vatsa on täynnä. Niinpä toimenpideajan voi yrittää varata myöhemmin päivällä ja syödä vain kevyesti ennen tiedossa olevaa hoitoaikaa.
Mitä sitten, jos oksennus kuitenkin tulee kesken hoidon? ”Se on epämiellyttävää, muttei vaarallista”, toteaa Kleine-Hakala. Hammaslääkäri ei yleensä silloin heti poista instrumentteja tai mahdollista muottia suusta, sillä se ei juurikaan helpota asiaa. Jos vanhempi on paikalla, hänen kannattaa vaan itse pysyä rauhallisena ja rauhoittaa lasta. Tulevaisuudessa esimerkiksi oikomismuotit voidaan ottaa digitaalisella skannerilla, jolloin konkreettisia muotteja ei tarvita lainkaan. Pääkaupunkiseudulle on tulossa muutamia skannereita kokeiluun jo loppuvuodesta 2018.
Entä mitä pitää ottaa huomioon, jos lähtee juurimatkalle, kun oikomishoito on meneillään? Irtoavatko hammasraudat helposti?
”Hoitava lääkäri antaa yleensä hoito-ohjeet, kuinka toimitaan, jos jotain menee rikki eikä heti pääse hoitoon. Juurimatka ei ole sen suurempi riski oikomishoidon kannalta kuin kotimaassa oleilu”, Kleine-Hakala vakuuttaa.
