Ensimmäinen leiri leirikummina

Mun ensimmäinen leirikummi-viikonloppu alkoi melkoisella urheilusuorituksella. Olin pakannut mukaani järjestelmäkamerani sekä objektiivit, jonka ansiosta olkalaukkuni painoi hurjat yhdeksän ja puoli kiloa! Kävellessäni bussiasemalle en ollut enää varma kannanko laukussani leirikamppeita vai suurta kiven järkälettä.

Muutaman kulkuneuvon vaihdon jälkeen pääsin Hämeenlinnaan asti, josta meille oli sovittu yhteiskuljetus Hauhon lomakeskukselle. Kun olin saanut varmistuksen, että paikalla olivat kaikki ne, jotka pitääkin, lähdimme leiriläisten ja heidän vanhempiensa kanssa kohti Akkijärveä. Yksi leiriläinen kertoi matkalla, kuinka innoissaan hän on leiriä odottanut ja parasta on nähdä kavereita pitkästä aikaa.

Vallitsevan maailman tilanteen vuoksi leirillä noudatettiin tarkoin erityisjärjestelyitä. Lapsi ja aikuinen – leirillä oli 6-13 vuotiaita lapsia vanhempineen, jotka jaettiin suunnilleen kahtia. Itse olin isojen lasten ryhmässä, jossa oli seitsemän leiriläistä (8-13v). Kun kaikki olivat saaneet vietyä matkatavaransa huoneisiinsa, kokoonnuimme työntekijöiden esittelyyn ja käymään läpi lyhyitä ohjeistuksia.

Ensimmäisen illan ohjelmaan kuului muun muassa saunominen. Suuri osa rohkeni myös uimaan, myös minä. Järvellä oli mystinen tunnelma, kun usva peitti näkyvyyden lähes kokonaan. Iltapalan jälkeen menin oman ryhmäni majoitustalolle ja sain lukea vihreässä päädyssä iltasadun kahdelle lapselle. Sadussa kerrottiin, miksi ihmiset ja eläimet tarvitsevat hiljaisuutta, ja välillä keskustelimme lasten kanssa lukemastamme. Sadun jälkeen toivotin lapsille hyvää yötä.

Ohjaajien majoitustalolla oli meneillään iltapalaveri. Istahdin hetkeksi kuuntelemaan ja teimme fiiliskierroksen. Oli tosi hienoa kuulla kehuja ekasta leirikummi-päivästä. Vaikka mua jännitti, niin se ei kuulemma näkynyt ulospäin vaan olin muiden mielestä saapunut tosi itsevarman oloisena ja suoriutunut tosi hyvin. Käytiin läpi seuraavan päivän ohjelmaa ja työnjakoa. Olin tosi väsynyt matkustamisesta ja menin nukkumaan.

Lauantaiaamuna herätyskello soi tuntia ennen ekaa ohjelmanumeroa. Aamupalan jälkeen isojen ryhmän leiriläiset ja vanhemmat olivat kokoontuneet hiekkakentälle. Ohjelmassa oli erilaisia tehtäviä. Minä kävelin vuorotellen kentän molempiin päätyihin, jotta saisin kaikista osallistujista tilannekuvia. Vauhdikkaan ulkoaktiviteetin jälkeen siirryimme sisälle askartelemaan Halloween-teeman mukaisesti kaiverrettuja appelsiinilyhtyjä. Autoin leirinohjaajaa siivouksessa ja veimme kaiverretut appelsiinit majoitustalojen terasseille.

Lounaan jälkeen oli tarjolla soutelua ja korikiipeilyä, joiden välillä sai valita. Myöhemmin tapasimme kaikki saunarakennuksella, johon oli loihdittu pakohuonepeli. Lasten tehtävänä oli suorittaa kaksitoista tehtävää puolessa tunnissa ennen kuin Krampus-hirviö heräisi saunan lauteilta. Lapsille kerrottiin takkahuoneen olevan turvahuone. Siellä on valot päällä ja turvallista eikä Krampus pystyisi tulemaan sinne.

Leirikummina tehtäväni oli kulkea lasten mukana ja kannustaa heitä etenemään pelissä sekä antaa tarvittaessa vihjeitä. Kaiuttimista soi jännittävä halloween-tunnelmamusiikki ja lapset etenivät rohkeasti taskulamppuineen pukuhuoneen kautta suihkutilaan. Välillä ärähtelevä Krampus oli ensimmäisen ryhmän lapsista niin hauska, että lapsia piti välillä muistuttaa ratkottavista tehtävistä! Ryhmä suoritti pakopelin onnistuneesti, jonka jälkeen heidät lähetettiin välipalalle ja vastaanotimme seuraavan ryhmän. Tämän ryhmän lapset olivat selkeästi varautuneempia ja jännittyneitä, ja tarvitsivat erityisen paljon kannustavaa puhetta ja läsnäoloa. Onneksi Krampus oli kuulolla eikä tämän ryhmän aikana ärähdellyt ja karjahdellut, vaan nukkui aivan kiltisti saunassa koko pelin ajan. Toisen ohjaajan kanssa laitoimme myös tunnelmamusiikin pois ja valot päälle. Muutenkin sopeutimme ohjaajan kanssa pelin kulkua niin, että tilanne ei ollut liian vaativa. Tämäkin ryhmä suoritti pelin ajallaan ja heidät lähetettiin myös välipalalle. Me keräsimme kaikki rekvisiitat ja tarvikkeet pois.

Välipalan jälkeen lapset pelailivat pöytäfutista ja tekivät halloween-kasvomaalauksia. Ulkoilu boffer-miekkojen kanssa innosti jopa älypuhelimille ja tableteille asettuneita, tämä kuului olleen koko ryhmän mieluisin aktiviteetti!

Illan ohjelman aloitimme kokoontumalla ruokalan edustalle. Jokaisella oli taskulamput ja heijastimin merkitty reitti johdatti meidät tarinatehtävän luo. Asetuimme rinkiin ja tarina eteni siten, että kaikki sanoivat vuorollaan yhden sanan kerrallaan. Tarinan päättyessä saavuimme nuotiolle, jossa leirinohjaajat odottivat.  Paistoimme vaahtokarkkeja. Lasten tekemät kasvomaalaukset näyttivät upeilta nuotion valaistessa heidän kasvonsa. Yksi lapsista sanoi: “Minä lahjoitan nyt tämän nuotiotikun sokerijumalille!”.

Illan päätteeksi oli mukavaa mennä saunomaan ja uimaan. Liina veti ryhmän lapsille vielä leikin, jonka jälkeen toivotettiin leiriläisille hyvää yötä ja jatkettiin ohjaajien rakennukseen kuuntelemaan iltapalaveria. Sain seuraavalle päivälle tehtäväksi auttaa Inka-ohjaajaa saunarakennuksella laittamaan pelastusliivit paikalleen ja tarkistamaan, että siellä tilat ovat siistinä.

Fiiliskierroksella sanoin olevani tosi onnellinen, kiitollinen ja jopa liikuttunut tästä päivästä. Löysin adoptioperheiden toiminnan vasta tänä keväänä ja ennen sitä en ole ollut mukana missään vertaistoiminnassa. Monet tilanteet ja hetket leirillä herätti mielessäni ajatuksen, että oisimpa mä voinut myös tuon ikäisenä kokea tämän, saada ystäviä ja tavata muita adoptoituja. Miten arvokasta tämä toiminta onkaan lapsille, nuorille sekä heidän vanhemmilleen! Sain taas kehuja leirinohjaajilta ja siitä tuli mielettömän hyvä fiilis. Menin mahdollisimman aikaisin nukkumaan, että saisin nukkua ja levätä tarpeeksi ennen viimeistä leiripäivää.

Sunnuntaiaamuna olisi saanut nukkua tunnin pidempään, mutta sisäinen kelloni oli eri mieltä. Pakkasin osan tavaroistani ennen aamupalaa, jonka jälkeen hoidimme Inkan kanssa saunarakennuksen tarkistamisen. Tarkoitukseni oli mennä auttamaan ohjaajia purkamaan trampoliini, mutta whatsapp-ryhmäämme tullut viesti muutti suunnitelmaa. Isojen ryhmä haki vapaaehtoista näyttelemään rosvoa Akkimaan tähti -ulkopeliin. Mulle oli heti selvää, että haluan hypätä tähän rooliin ja mut ohjattiin rooliasuhuoneeseen!

Minä ja Inka hiippailimme rosvoiksi pukeutuneina odottelemaan pelin alkua saunarakennuksen terassille. Ehdimme kiertää pelialueen läpi ja katsomaan, missä kohtaa aarteet sijaitsivat. Rosvojen tehtävä oli jahdata pelaajia ja kiinni saadessaan rosvo ryösti joukkueelta yhden pelisetelin. Tarkoituksena tuoda pelaamiseen hieman jännitystä ja haastetta, kun aarteen luokse ei päässytkään ilman, että kohtasi rosvon. Eräs joukkue oli saapumassa aarteen luo ja ilmestyin piilostani: “Haaaa! Rrrrrrrrosvo tuleeeee!” ja lähdin jahtaamaan pelaajia. Olin saavuttamassa yhtä vanhemmista, mutta kasvonaamarin takia näkyvyys ympärilleni oli aika rajattu. Astuin harha-askeleen ja kompastuin. Täydestä juoksuvauhdista menetin tasapainoni ja kaaduin. Taisin tehdä kunnon meritähti-voltin, mutta se ei sattunut! Ilmeisesti tilanne näytti hauskalta, kun takaani kuului naurua. Kuulin erään lapsen sanovan: “Onpa kömpelö rosvo!”  Siinä vaiheessa naurahdin myös itselleni.

Vaatteet vaihdettuamme pääsimme mukaan seuraavaan ohjelmaan. Kentällä pelattiin norsufutista pienellä ja isolla pallolla vanhemmat vastaan lapset. Pelin jälkeen muodostimme kivi-sakset-paperi – letkan. Letkan ensimmäisen nimeä hurrattiin, kun hän haastoi toisen letkan etummaisen. Tämän jälkeen muodostimme hurrauskujan, jonka läpi jokainen leirinohjaaja, leirikummi, leiriläinen ja vanhempi juoksi vuorollaan ja hänelle hurrattiin ja taputettiin.

Yhteisen ohjelman jälkeen leiriläiset vanhempineen täyttivät leiripalaute-lomakkeet ja pakkasivat tavaransa, jonka jälkeen oli vapaa-aikaa ja ryhmän lapset halusivat jälleen miekkailla. Niiden lasten kanssa, jotka eivät halunneet miekkailla, keskustelimme pakohuonepelistä, ja lapsi arvuutteli, kuka oli Krampus. Lapsi osasi hienosti sulkea pois sellaiset henkilöt, jotka olivat pelin aikana kiinni muissa tehtävissä. Seuraavaksi pohdimme, ketkä olivat rosvoja Akkimaan tähti -pelissä. Minut oli kuulemma tunnistettu. Toista rosvoa ei ollutkaan yhtä helppo arvata.

Ennen lounasta pelasimme lasten toiveesta kirkonrottaa. Mikä ihana klassikkopeli omasta lapsuudestani! Peli sai ikävän käänteen, kun juoksimme yhden lapsen kanssa samaan aikaan huutopaikkaa kohti ja polvemme kolahtivat yhteen. Meitä molempia sattui ja menimme hetkeksi huilaamaan, kun muut jatkoivat vielä peliä. Istuessamme kivellä lohdutin lasta ottamalla hänet kainalooni. Kysyin lupaa häneltä vilkaistakseni, mihin kohtaan tarkalleen hänen jalkaansa sattui. Hieroin hetken varovasti hänen jalkaansa polven ympäröivältä alueelta. Kysyin haluaako hän, että hakisin kylmäpussin, mutta sitä ei kuitenkaan tarvittu.

Lounaan jälkeen oli leiriläisten ja vanhempien aika lähteä kotiin. Keräännyimme ruokalan edustalle vilkuttamaan kaikille ja otimme samalla yhteiskuvan leirinohjaajista ja leirikummeista. Kiitimme leiriläisiä sekä vanhempia ja vilkutimme heille.

Viimeisen palaverin aikana teimme yhteenvedon koko leiristä ja kerroimme, millä fiiliksillä lähdetään kotiin päin. Leiri oli mulle todella antoisa! Oon niin onnellinen ja kiitollinen tästä kokemuksesta. Ajatus siitä, että tulevaisuudessa haluan työskennellä lasten ja nuorten parissa vahvistui tämän leirin aikana. Kiitos vielä kerran Adoptioperheet Elias, Mikael, Hanna-Kaisa, Sanni ja Julia ja lasten kesä ry Wilma, Inka, Liina ja Tuomo. Näin kannustavan ja ihanan tiimin kanssa oli todella hienoa, rentoa ja turvallista astua leirikummin saappaisiin. Kiitos vielä leiriläisille ja vanhemmille!

Kirjoittaja on yhdistyksen nuorisojäsen sekä toimii leirikummina ja monissa muissakin vapaaehtoistehtävissä.

Leirikummit ovat 15-29-vuotiaita kv- ja kotimaan adoptoituja nuoria sekä nuorisojäseniämme. Kiinnostaako sinua tulla mukaan leirikummiksi tai vapaaehtoiseksemme? Liity nyt nuorisojäseneksi ja ota yhteyttä vertaistoiminnan suunnittelija Eliakseen!