Adoptiota harkitsevalle

Mietitkö perheytymistä, lastenhankintaa, ja adoptio kiinnostaa sinua vaihtoehtona? Löysit oikeaan paikkaan! Täältä löydät tarvitsemaasi tietoa!

Adoptio on hieno tapa tulla perheeksi! Sen rikkautta on perheytymisen tuoma onni sekä turvallisten vanhempien ja kodin saaminen lapselle. Adoptioprosessin lopputuloksena on omia lapsia ja oikeita vanhempia eli perhe kaikessa ainutlaatuisuudessaan.

Joillakin adoptiota harkitsevilla on takanaan tahatonta lapsettomuutta, mutta näin ei ole kaikkien kohdalla.

Miltä odottaminen tuntuu? Lue kokoamiamme kotimaan ja kansainvälisen adoption odottajien kirjoituksia.

Miten adoptioprosessi etenee? Kuinka pääsen alkuun?
Katso adoptiopolun eri vaiheet sivultamme

Adoptioprosessi alkaa aina neuvonnalla

Adoptioprosessi aloitetaan Suomessa aina neuvonnalla. Adoptioneuvonta on lakisääteinen palvelu, joka on saajalle maksutonta. Neuvontaan hakeutuminen ei vielä velvoita mihinkään.

Koska adoptio on lastensuojelullinen toimenpide, joka tehdään lapsen edun nimissä, arvioidaan tulevia adoptiovanhempia monelta eri kannalta. Ensi alkuun vieraan ihmisen kanssa hyvin henkilökohtaisista asioista puhuminen voi tuntua vaikealta, mutta neuvonnan kuluessa neuvontaa antavasta työntekijästä tulee jo sangen tuttu. Parhaimmillaan saat mahdollisuuden käsitellä ja jäsennellä kokemuksiasi monelta elämän osa-alueelta.

Myös silloin, kun adoptio on perheen sisäinen, (esim. halutaan virallistaa suhde puolison lapseen), tarvitaan adoptioneuvontaa.

Joskus sijoitettuna ollut haluaa virallistaa suhteensa sijaisperheeseensä. Jos sijoitettuna ollut on täysi-ikäinen, ei adoptioon tarvita biologisen/biologisten vanhempien lupaa. Mikäli kyseessä on alaikäinen, joka on ollut pitkään sijoitettuna eikä paluu syntymäperheeseen tule kyseeseen, kannattaa asia ottaa puheeksi sijoittavan sosiaalityöntekijän kanssa.

Neuvonnan aikana perhe saa tietoa adoptioprosessista (katso adoptiopolku sivuillamme), adoptioon liittyvästä lainsäädännöstä ja oikeudellisista kysymyksistä.

Kuinka kauan adoptiolasta pitää odottaa?

Odotusaika kestää yleensä vuosia, vaikkakin prosessien pituudet vaihtelevat melko lailla. On prosesseja, joissa lapsi tulee kotiin alle parin vuoden päästä paperien lähettämisestä, jotkut odottavat useampia vuosia. Yleensä jo neuvonnan aikana hakijalle / hakijoille selviää, mikä kohdemaa olisi omien vahvuuksien mukainen. Ikä, avioliiton kesto, terveys ym. seikat vaikuttavat siihen, mitkä maat voivat tulla kohdallasi kyseeseen. Näistä saa tietoa palvelunantajilta. Kullakin kohdemaalla on oma, keskimääräinen odotusaika, mutta kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä.

Odotusaikaan vaikuttavat kokonaistilanne hakijana, sekä hakijan omien voimavarojen mukaan määritellyt toivotun lapsen mahdolliset kehitykseen ja terveyteen liittyvät erityistarpeet ja diagnoosit (palvelunantajan kanssa täytettävä tausta- ja terveystietolomake).

Tilanteet voivat muuttua prosessin aikana esim. luovuttavan maan olosuhteissa, ja odotus venyä hakijoista riippumattomista syistä. Silloin ovat läheisten lisäksi hyvänä tukena muut adoptioperheet ja –odottajat, jotka saman kokeneina ymmärtävät usein parhaiten.

Lisäksi odotusaika kannattaa käyttää hyväkseen lukemalla ja käymällä luennoilla, sillä lapsen tulon jälkeinen aika voi olla niin intensiivistä, että valmistautumisesta on paljon hyötyä. Toki vanhemmaksi kasvetaan adoptioperheessäkin olemalla ja elämällä lapsen kanssa, mutta etukäteisvalmentautumisesta ei ole haittaa.

Adoptioperheet tukee odotuksen aikana monin tavoin! Esimerkiksi neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessä on paljon tietoa ja omakohtaista kokemusta adoptioprosessin eri vaiheista. Yhdistyksellä on myös ryhmiä kymmenillä paikkakunnilla ympäri Suomen. Jäseneksi liittyminen käy helposti nettisivujemme kautta.
Älä arastele lähteä mukaan toimintaan, vertaistuki on kullan arvoista!

Millainen adoptiovanhemman pitää olla?

Adoptiovanhemmaksi pyrkivän ei tarvitse olla superihminen. Vanhemmaksi hyväksytään tavallisia aikuisia ihmisiä, joiden elämä on kunnossa ja tilanne sopivan tasainen, jotta traumataustaisen lapsen on hyvä asettua perheeseen.

Adoptiolain (22/2012) mukaan adoptiovanhemman tulee olla 25 vuotta täyttänyt ja lapsiesityksen tullessa korkeintaan 49-vuotias. Muut kuin aviopuolisot eivät voi yhdessä adoptoida lasta, mutta lapsen voi adoptoida myös yksin. Tämä tarkoittaa sitä, että avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävät eivät voi adoptoida lasta yhdessä. Jos elät avoliitossa, pohtikaa naimisiin menemistä. Toisaalta jos toinen puolisoista on jo lähellä adoptiovanhemman yläikärajaa (49 vuotta lapsiesityksen tullessa), voi nuoremman puolison olla järkevämpää adoptoida yksinhakijana ja toteuttaa perheen sisäinen adoptio myöhemmin.

Mikään taho Suomessa ei voi prosessin etenemiseksi vaatia lääkärintodistuksia lapsettomuudesta tai lapsettomuushoidoissa käymisestä. Biologinen lapsettomuus ei ole adoptoinnin edellytys. Kotimaan adoptiossa syntymävanhemmalta tai -vanhemmilta tiedustellaan toiveita, ja jos niihin lukeutuu ajatus siitä, että adoptiolapsella ei olisi aikaisempia sisaruksia, asia pyritään huomioimaan. Kansainvälisistä kontakteista suuri osa hyväksyy myös perheet, jotka lähtevät suoraan adoptioon tai joissa on ennestään biologisia lapsia. Jotkut kontaktit ulkomailla saattavat kuitenkin vaatia lapsettomuustodistuksen.

Jos adoptionhakija on tuomittu lapseen kohdistuvasta rikoksesta, on se este adoptioluvan myöntämiselle. Se on myös pätevä syy keskeyttää neuvonta jo ennen adoptioluvan hakemista.

Kaikki muut seikat ovat vähemmän yksiselitteisiä ja on neuvontaa antavan sosiaalityöntekijän tehtävä arvioida niiden vaikutusta hakijan/hakijoiden kykyyn toimia vanhempana. Hakijan oikeutena on toimittaa erityislääkärin arvio (lausunto) omasta tilastaan sosiaalityöntekijän päätöksen avuksi.

Täytyykö adoptiovanhemman olla superihminen?

Miten voin valita kohdemaan? Entä kotimaan adoptio?

Yleensä jo neuvonnan aikana hakijalle / hakijoille selviää, mikä kohdemaa olisi omien vahvuuksien mukainen. Ikä, avioliiton kesto, terveys ym. seikat vaikuttavat siihen, mitkä maat voivat tulla kohdallasi kyseeseen. Näistä saa tietoa palvelunantajilta – Interpedialta ja Pelastakaa Lapset ry:ltä.

Usein kysyttyä kansainvälisestä adoptiosta • Pelastakaa Lapset ry

Kotimaan adoptioon annetaan vuosittain noin 30-50 lasta ns. vieraslapsiadoptioon ( = muut kuin perheen sisäiset adoptiot). Nykyään myös kotimaan adoptioon tarvitaan virallinen sosiaaliviranomaisen antama adoptioneuvonta ja Valviran myöntämä adoptiolupa.

Vaikka adoptoitu lapsi ei vaihtaisi kieltä tai kulttuuria, on taustalla monia samoja kysymyksiä kuin ulkomailta adoptoitujen perheissä. Lue lisää kotimaan adoptioon liittyvistä näkökulmista. 

Kotimaisessa adoptiossa lapsen sijoittaa kunta tai Pelastakaa Lapset ry.

Millaista on arki adoptioperheessä?

Suurin osa adoptioperheistä elää aika tavallista lapsiperhearkea – joka kodissa kamppaillaan samalla tavoin kurahousujen pukemisen, karkkipäivien ja ruutuajan kanssa! Joskus onkin vanhempana vaikea tietää, mikä johtuu lapsen persoonasta tai kehitysvaiheesta, ja mikä taas adoptiosta.

Kuten muutkin vanhemmat, adoptiovanhemmat kasvavat rooliinsa kokemuksen karttuessa ja heistä tulee oman lapsensa parhaita asiantuntijoita. Adoptiovanhemmat perehtyvät lisäksi  adoptioon liittyviin teemoihin  neuvonnassa, erilaisilla valmennuskursseilla ja vertaisten kanssa kokemuksia vertailemalla.

Vertaistuki mainitaan usein yhtenä tärkeimmistä arjen avuista. Sivultamme toimintaa löydät erilaisia vaihtoehtoja.  Verkkokalenteristamme löydät tulevat tapahtumat ja koulutukset aikajärjestyksessä ja sivultamme ryhmät ja tapaamiset voit tarkistaa, löytyykö läheltä sinua jokin ryhmä!

Adoptioerityisiin asioihin voi hakea tukea myös adoptioneuvonnasta, palvelunantajalta tai adoptiokuraattorilta.  Verkossa on saatavilla materiaaleja lapsen kannustamiseen positiivisella huomiolla. Myös jotkut kunnat ja perheneuvolat järjestävät erilaisia ohjattuja ryhmiä vanhemmuuden tukemiseen.

Adoptiovanhemmat voivat kokea välillä kiusalliseksi ja rasittavaksikin olla vastaamassa jatkuvasti kysymyksiin adoptiosta yleisesti, tai juuri omasta perheytymisen tai lapsen tarinasta. (On mukavaa, jos tietous adoptiosta perheytymisen tapana leviää, mutta kenenkään velvollisuus ei ole informoida kaikkia, perheillä on oikeus vetää itse omat yksityisyyden rajansa.) Siksi voi tuntua helpommalta mennä erityisesti adoptioperheille järjestettyyn vanhempi-lapsi -toimintaan mukaan, jotta oma lapsi ei vertaudu perheeseen syntyneisiin, samanikäisiin lapsiin.

Adoptioperheet ry ja Kaikkien perheiden Suomi -hanke koordinoivat verkostotyötä, joka tähtää kansallisen adoptio-ohjelman saamiseksi Suomeen. Ohjelmassa on tarkoitus visioida millainen adoptiomaa Suomi on kotimaassa ja kansainvälisesti adoptoiduille lapsille ja heidän perheilleen. Lisäksi ohjelma linjaisi parhaita käytäntöjä ja niiden toteuttamistapoja adoptiolain (22/2012) hengessä. Tällaisia adoptio-ohjelmia on maailmalla mm. Iso-Britanniassa

X