ADOPTIOPERHEET RY:N KANNANOTTO

Sosiaaliturvan uudistamiskomitean linjauksissa ottovanhemmat ja -lapset (adoptiovanhemmat ja -lapset) sivuutetaan vain lyhyellä maininnalla unohtaen ne epäkohdat, joita maamme lainsäädännössä heidän osaltaan on. Perhe-etuudet ovat adoptoiduista lapsista heikommat kuin ei­-adoptoiduista ja lainsäädännössä on muitakin kohtia, joiden mukaan adoptiolapset ovat muita heikommassa asemassa. Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) velvoittaa edistämään yhdenvertaisuutta suunnitelmallisesti. 1.1.2007 voimaan tulleessa laissa sairausvakuutuslain muuttamisesta (säädös 1342/2006) ei huomioida riittävästi näiden erityistilanteessa olevien lasten asemaa, mikä on vastoin YK:n lapsen oikeuksien sopimusta sekä kansainvälisiä adoptioita säätelevää Haagin sopimusta, joiden noudattamiseen Suomi on sitoutunut. Suomen perustuslain 6 § taas velvoittaa kohtelemaan lapsia tasaveroisesti yksilöinä. Adoptioperheet ovat erityisen haasteellisessa elämäntilanteessa ja epäkohdat sosiaali- ja muissa etuuksissa kuluttavat perheiden voimavaroja.

Adoptiolaki lähtee siitä, että adoptiossa on kyse lapsen edusta. Myös sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön tulisi lähteä adoptiolasten osalta ensisijaisesti lasten edusta. Adoptiolapset ovat lähtökohdiltaan lastensuojelulapsia. Suomesta lapsia tulee adoptioon vuosittain 30 – 50 lasta, ja laitoksissa elävien lasten määrä kasvaa koko ajan. Yksi mahdollisuus löytää heille pysyvä koti on adoptio. Kansainvälisen adoption kautta suomalaisperheisiin on saapunut noin 3600 lasta.  

Adoptoidulla lapsella on usein moninkertaiset psyykkiset tarpeet biologiseen perheeseensä syntyneisiin lapsiin nähden. Lasten varhainen vuorovaikutus on pahoin häiriintynyt, heillä on usein turvaton kiintymyssuhdemalli tai kiintymyssuhdetta ei ole kehittynyt yhteenkään aikuiseen. Lapsella voi olla monia muitakin traumaattisia kokemuksia. Adoptiolapset tarvitsevat varhaislapsuuden traumojen paikkaamiseen pitkäaikaista vanhemman läsnäoloa uudessa perheessään. Adoptiolapsella tulee olla samanlaiset oikeudet vanhempiensa aikaan ja tasapainoisen lapsuuden kehittymiseen kuin biologiseen perheeseensä syntyneille lapsille on lainsäädäntömme perusteella mahdollistettu. Varhaisvaiheessa perheelle annetun tuen avulla autetaan lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen kehittymistä, tuetaan lapsen itsetuntoa ja kielen kehitystä sekä autetaan lasta sopeutumaan uuteen maahan ja kulttuuriin. Näin säästetään yhteiskunnan varoja ja ehkäistään ennalta mahdollisia myöhempiä ongelmia. Erityisen tärkeää tämä on nyt, kun yhä useampi adoptioon annettava lapsi on erityistarpeinen tai vauvaiän jo ohittanut.

Suomessa tulisi ottaa käyttöön ns. Ruotsin malli, jossa adoptiolapsen katsotaan syntyvän perheeseen adoptiohetkellä ja perhe saa samat perhe-etuudet kuin biologisen lapsen syntyessä. Näin myös eri tavoin vanhemmiksi tulleiden yhdenvertaisuus toteutuisi, ja adoptio myönnettäisiin yhteiskunnassamme hyväksytyksi perheenperustamistavaksi.

Lainsädännössä olevia epäkohtia, jotka tulee korjata pikaisesti:

1) Esitämme, että biologisten vanhempien tapaan myös adoptiovanhemmat saisivat oikeuden

hoitaa lasta kotona hoitovapaan turvin siihen saakka, kunnes lapsen saapumisesta perheeseen

on kulunut kolme vuotta, ja että lasta kotona hoitava vanhempi olisi tuolta ajalta oikeutettu

kotihoidon tukeen sekä eläkkeen karttumiseen hoitovapaan ajalta. Alle kolmivuotiasta lasta kotona hoitavan vanhemman hoitovapaan ajalta eläkettä kertyy. (Laki valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta, 644/2003).

Niissä kunnissa, joissa on käytössä kuntalisä, se tulisi ulottaa koskemaan myös adoptoituja lapsia hoitovapaan ajalle.

2) Esitämme, että vanhempainvapaaoikeus ulotettaisiin nykyisestä 0-6-vuotiaan adoptoivista 0-9-

vuotiaan adoptoiviin. Myös kouluikäiset lapset tarvitsevat alkuvaiheessa intensiivistä tukea

perheeltään. (puoltava lausunto: TyVL 22/2006 vp - HE 112/2006 vp)

3) Esitämme, että myös adoptiovanhemmat saisivat adoptoitavasta lapsesta yhteensä 263

arkipäivän vanhempainpäivärahakauden (nyt 200 arkipäivää). Vanhempainvapaan pituus tulisi

olla samanpituinen riippumatta siitä, syntyykö vai adoptoidaanko lapsi perheeseen. (puoltava

lausunto: TyVL 22/2006 vp - HE 112/2006 vp). Päivärahaprosenttien tulisi vastata biologisten

perheiden tasoa.

4) Esitämme, että adoptiovanhemmat oikeutetaan minimipäivärahaan vanhempainrahakaudella työskennellessään samoin perustein kuin muutkin vanhemmat. Sairausvakuutuslain 9 luvun 11 §:n mukaan ottovanhemmalla on oikeus vanhempainrahaan edellyttäen, että hän osallistuu lapsen hoitoon eikä ole ansiotyössä tai muussa omassa työssä lukuun ottamatta omassa kotitaloudessa suoritettavaa työtä.

5) Esitämme, että adoptoidut ja adoptioperheet saavat tasavertaisen kohtelun muiden lasten ja perheitten kanssa Suomen lainsäädännössä. Kansaneläkelain (23 §, 30 §) ja vammaistukilain (2 a §) mukaan kansaneläkettä, vammaistukea ja eläkkeensaajien hoitotukea voidaan myöntää 16 vuotta täyttäneelle henkilölle. Suomeen muuttaneen henkilön osalta edellytetään, että hän täyttää laissa säädetyn kolmen vuoden karenssiajan eli on asunut Suomessa 16 vuoden täyttämisen jälkeen vähintään 3 vuotta, jos sairaus tai vamma on alkanut ennen hänen muuttoaan Suomeen. Suomessa syntyneeltä henkilöltä ei karenssiaikaa vaadita.

6) Esitämme, että useamman kuin yhden lapsen samanaikaisesti adoptoivan perheen lisäkulut otettaisiin huomioon lapsilisässä, isyysrahakauden mitassa ja lasten kotihoidon tuessa.

ETUUKSIA KOSKEVIEN ESITYSTEN VUOSIKUSTANNUSVAIKUTUKSET:

1) Adoptiovanhemmille oikeus kotihoidon tukeen siihen asti, kun on kulunut 3 vuotta lapsen

saapumisesta Suomeen: 177 000 euroa (arviolta 50 perhettä käyttäisi täyden hoitovapaajakson).

2) Vanhempainvapaa 7-9-vuotiaan adoptoiville: 70 000 euroa (arviolta viisi kouluikäistä

adoptiolasta/vuosi).

3) Adoptioäideille 56 päivän ajalta korotettu päiväraha (90 %) samoin perustein kuin biologisille

äideille: 330 000 euroa. 63 päivää lisää vanhempainpäivärahaa: 1,3 milj. euroa.

4) Minimipäiväraha vanhempainrahakaudella: Asia koskee kipeimmin omassa pienessä yrityksessä työskenteleviä, joiden yritystoiminta lepää yhden henkilön varassa. Arviota ei ole tehty.

5) Kansaneläke ja vammaistuki: Asia koskee hyvin pientä joukkoa adoptoituja, joskin luovuttavien maiden tarve sijoittaa vammaisia lapsia on kasvamaan päin. Pääosa näistä lapsista on oikeutettu alle 16-vuotiaan vammaistukeen eikä karenssiaikaa tällöin vaadita vammaistukeen. Arviota ei ole tehty.

6) Kustannusvaikutuksia ei ole arvioitu. Adoptioluvista noin 10 prosenttia myönnetään vuosittain sisarusten samanaikaiseen adoptoimiseen. Arviota ei ole tehty.

Laskelmamme osoittavat, että muutosehdotus on kustannuksiltaan vähäinen suhteessa ko. menokohtien kokonaiskustannuksiin. Suomessa adoptiolapset edustavat enimmillään puolta prosenttia ikäluokasta.

PERUSTEITA JA TAUSTATIETOA ADOPTIOLASTEN ASEMAN KORJAAMISEKSI

Adoptioperheissä eletään samanlaista lapsiperheen elämää kuin muissakin lapsiperheissä, ja adoptiolapsi saapuu uuteen perheeseensä hartaasti toivottuna. Hänen elämänsä alkuvaiheet ovat kuitenkin saattaneet olla varsin erilaisia kuin perheeseen syntyvän biologisen lapsen. Suhde uuteen perheenjäseneen alkaa aina nollasta. Adoptiolapsilla saattaa olla takanaan useita eroja hoitajista, jotka aiheuttavat katkoksia lapsen kiintymyssuhteissa. Lapsi on saattanut elää koko elämänsä laitoksessa, eikä hän tiedä, miten elää perheessä jonkun lapsena. Vanhemmat tarvitsevat aikaa opettaakseen lapselleen perhe-elämää, uuden kielen ja suomalaisessa yhteiskunnassa toimimista, ja lapsi puolestaan tarvitsee aikaa oppiakseen luottamaan uuden perheensä pysyvyyteen.

Lapsen saavutettua perusturvallisuuden uudessa perheessään hän sopeutuu paremmin päivähoitoon ja kouluun. Turvallisuutta tunteva lapsi oppiikin paremmin. Tasa-arvoistamalla biologisen lapsen saavien ja adoptioperheiden sosiaaliturva ennaltaehkäistäisiin ongelmia ja tuettaisiin lapsen ja vanhemman välisen elintärkeän kiintymyssuhteen muodostumista. Tällä tavoin Suomi osoittaisi myös sitoutumisensa allekirjoittamiinsa kansainvälistä adoptiota sääteleviin sopimuksiin sekä omaksuisi muissa Pohjoismaissa vallitsevan käytännön.

Nykyisin adoptioperheille haasteita asettaa entistä enemmän se, että yhä useampi kansainväliseen adoptioon luovutettava lapsi on erityistarpeinen. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi tarvitsee fyysisen terveydentilansa tai psyykkisen kehittymisensä vuoksi erityistä tukea ja huolenpitoa normaalia enemmän. Adoptioon luovutetaan yhä enemmän sisarussarjoja, ja sisarusten yhtäaikainen tulo perheeseen on samanlainen haaste vanhemmille kuin kaksosten tai useamman lapsen samanaikainen syntyminen. Perhe-etuisuuksissa usean lapsen yhtä aikaa adoptoinut perhe tulee rinnastaa kaikilta osin monikkoperheisiin.