Adoptio on osa lastensuojelutoimintaa, jota säätelee suomalainen lainsäädäntö ja kansainvälisten adoptioiden osalta myös lapsen syntymämaan laki sekä YK:n lasten oikeuksien sopimus ja ns. Haagin sopimus.

Näiden tarkoitus on varmistaa, että adoptiossa tavoitellaan aina lapsen edun toteutumista, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kansainvälinen adoptio tulee kyseeseen vasta, kun lasta ja hänen biologista perhettään on yritetty auttaa muilla keinoin.

Kuitenkin aina tullee olemaan lapsia, joille adoptio on ainoa vaihtoehto, sillä laitosta pidetään lähtökohtaisesti huonompana kasvuympäristönä kuin perhettä. Suomessa syntyneitä lapsia adoptoidaan edelleen noin 50 vuosittain ja vielä 1970-luvun alussa Suomesta myös adoptoitiin runsaasti lapsia ulkomaille, lähinnä muihin Pohjoismaihin.

Tänä päivänä maailmanlaajuisesti lapsia adoptoidaan valtioiden välisesti 40 000: heistä puolella on tuleva koti USA:ssa. Suhteellisesti suurimpia lasten vastaanottajamaita ovat Ruotsi, Norja ja Espanja.

Suomi sen sijaan on pieni toimija kansainvälisen adoption vastaanottajamaana: Ruotsissa on noin 43 000 adoptoitua, joita yli puolet on aikuisia, Suomessa ulkomailta adoptoituja on noin 3500 ja heistä vasta pieni joukko on täysi-ikäisiä.

Adoptioprosessi

Lain mukaan adoptiohakijan tulee olla 25 vuotta täyttänyt. Adoptoida voi yksin tai yhdessä aviopuolison kanssa. Yläikäerona pidetään noin 45 vuotta lapsen ja iäkkäämmän puolison välillä. Elämäntilanteen, johon lapsi saapuu, toivotaan olevan mahdollisimman vakaa.

Adoptioprosessi alkaa adoptioneuvonnalla, joka on pakollinen ja saajalle ilmainen (adoptioneuvontaa annetaan myös henkilöille, jotka harkitsevat lapsen antamista adoptoitavaksi). Neuvontaa antavat kuntien sosiaalityöntekijät sekä Pelastakaa Lapset ry:n aluetoimistot. Neuvonnan kesto on yksilöllinen, tavallisesti noin vuoden, jona aikana sosiaalityöntekijä kirjoittaa hakijasta tai hakijoista kotiselvityksen.

Kotimaisessa adoptiossa jäädään odottamaan tietoa perhettä tarvitsevasta lapsesta. Kansainvälisessä adoptiossa haetaan lupaa Sosiaali- ja terveysministeriön alaiselta Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunnalta. Tämän jälkeen hakemuspaperit lähetetään valittuun kontaktiin ulkomailla adoptiopalvelunantajan kautta. Kotimaisessa adoptiossa lapsitietoa odotetaan noin 2 - 5 vuotta, kansainvälisessäkin adoptiossa nykyisin lähes lähes yhtä pitkään.  

Lapsitiedon tultua perhe lähtee hakemaan lasta. Tämä voi tapahtua muutaman päivän kuluessa tai siihen voi kontaktista riippuen mennä useita kuukausia. Lapsen kotiuduttua adoptioneuvonta jatkuu eli sosiaalityöntekijä vierailee perheessä uudelleen ja kirjoittaa raportteja lapsen elämästä perheessä. Osa kontakteista haluaa saada raportteja ja valokuvia myös perheeltä, jopa lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.

Adoption juridiset vaikutukset perheessä

Adoptiolapsi saa perheessä täysin saman aseman kuin perheeseen syntynyt lapsi. Suomessa on voimassa ns. vahva adoptio, joka on purkamaton ja katkaisee kaikki juridiset siteet aikaisempaan perheeseen. Ennen vuotta 1980 toteutuneet adoptiot eivät automaattisesti ole vahvoja adoptioita.

Maailmalla tavallisempi ns. avoin adoptio on pienessä mittakaavassa käytössä Suomessakin. Siinä lapsi adoptoidaan virallisesti adoptioperheeseensä, mutta sosiaaliset suhteet biologiseen perheeseen voivat säilyä perheiden sopimalla tavalla.

Adoption juridiset vaikutukset yhteiskunnassa

Adoptiovanhempi ei ole oikeutettu yhtä pitkiin perhevapaisiin kuin biologinen vanhempi - poikkeuksena isyysvapaa, joka on yhtä pitkä kaikille isille. Monia säännöksiä ulkomailla syntyneiden kansalaisten oikeuksista on korjattu, mutta esimerkiksi Suomen presidenttiä ei kansainvälisesti adoptoidusta voi syntyperänsä vuoksi tulla.

Adoptioprosessin kustannukset

Lapsi ei maksa – sen kieltävät jyrkästi kaikki sopimukset – mutta adoptioprosessista aiheutuu monenlaisia kuluja. Tarvitaan adoptiopalvelunantajan työntekijöitä, lääkäriä, joskus psykologia ja pappia, kääntäjää, notaaria ja lakimiestä, ja he kaikki saavat työstään palkkaa. Matkakustannukset ovat merkittävä osa kansainvälisen adoption kuluja, sillä lapsen syntymämaassa oleskellaan 2 - 6 viikkoa. Kokonaiskustannukset ovat luokkaa 5000 – 18 000 euroa per prosessi. Kela maksaa adoptiotukea 1900 / 3000 / 4500 euroa lapsen syntymämaasta riippuen, muu osa jää perheen kustannettavaksi. Kotimaisesta adoptiosta koituu vain vähäisiä kuluja eikä adoptiotuki siten koske näitä prosesseja.

Adoption tulevaisuus

Lähitulevaisuus näyttää siltä, että kotimaisen adoption tarve pysyy suurinpiirtein ennallaan. Ulkomaisten adoptioiden määrä sen sijaan on kääntynyt laskuun. Kehitykseen vaikuttaa luonnollisesti suomalaisten lisääntyneen adoptiokiinnostuksen lisäksi lasten syntymämaiden tilanne. Vuonna 2005 oli adoption huippuvuosi. Silloin maahamme adoptoitiin 308 lasta kansainvälisen adoption kautta. Vuonna 2006 lapsia tuli 218 ja vuonna 2007 vain 176. Vuonna 2008 lasten lukumäärä väheni 157:ään. Yhä useampi adoptioon tulevista lapsista on ns. special needs -lapsi, eli hän on vaikeasti sijoitettava ikänsä tai terveydentilansa vuoksi tai sijoitettavana on iso sisarussarja. 

Usein kysyttyä

Ammattilaiselle

Edellinen sivu | Sivun alkuun | Tulosta tämä sivu