TOIMENPIDEALOITE
Adoptiovanhempien perhevapaiden pidentäminen biologisten vanhempien
vanhempain- ja hoitovapaita vastaaviksi
Eduskunnalle
Ehdotamme adoptiolasten vanhempien perhevapaiden pidentämistä biologisten
vanhempien perhevapaiden pituisiksi. Tällä hetkellä adoptioperheet ovat
vanhempain- ja hoitovapaan suhteen eriarvoisessa asemassa biologisiin
vanhempiin verrattuna, vaikka adoptiolapsi tarvitsee erityisesti tukea ja
aikaa luodakseen hyvän kiintymyssuhteen vanhempiinsa.
Adoptiolapsella on useita riskitekijöitä. Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa
on todettu, että ulkomailta adoptoitu lapsi kärsii muita useammin
mielenterveyshäiriöstä ja hänellä on moninkertainen riski itsetuhoiseen
käyttäytymiseen sekä ennenaikaiseen kuolemaan. Suomessa on samankaltaisia
tutkimustietoja sijoitetuista lapsista.
Adoptiolapsi on aina kokenut menetyksiä, ensin biologisesta äidistään tai
perheestään, ja mahdollisesti vielä lastenkotinsa hoitajista tai
sijaisperheestään. Useimmat adoptiolapset ovat eläneet yhdessä tai
useammassa lastenkodissa, minkä takia he tarvitsevat aikaa erityisesti
perhe-elämän opetteluun. Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on
tärkeää saada kiinnittyä uuteen perheeseen, ennen kuin lapsen elämään tulee
jälleen uusia hoitajia. Ensimmäisen kotonaolovuoden tärkein tehtävä
kehityksen kannalta on kiintymyssuhteen muodostaminen. Vasta tämän jälkeen
lapsella on resursseja alkaa luoda suhteita muihin ihmisiin ja samalla
luottaa perheen pysyvyyteen.
Adoptoidun lapsen iästä riippumatta ainakin toisen vanhemman päivittäinen
ja ympärivuorokautinen läsnäolo on suotavaa adoption ensimmäisen vuoden
aikana. Turvallisen kiintymyssuhteen luomista voi vaikeuttaa lapsen
joutuminen päivähoitoon tai kouluun liian varhain, mahdollisesti
vieraskielisenä ja uuteen kulttuuriin sopeutumattomana. Päivähoitopaikkaa
tulee yleensä hakea neljä kuukautta ennen hoidon aloitusta eli usein lapsen
oltua kotona vasta kolme kuukautta, koska adoptiovanhempien
vanhempainrahakausi kestää yleensä noin seitsemän kuukautta. Tuossa
vaiheessa kiintymysprosessi on vasta aluillaan ja vanhempien on aika vaikea
arvioida lapsensa valmiutta päivähoitoon. Kolme vuotta täyttäneen
adoptiolapsen vanhemmalla ei ole lain suomaa mahdollisuutta jäädä kotiin
hoitamaan lastaan hoitovapaan turvin.
Vanhempainrahakauden pidennys biologisten vanhempien tasolle
Nykyisin vanhempainrahaa maksetaan ottovanhemmalle jokaiselta arkipäivältä
siihen saakka, kunnes lapsen syntymäpäivää seuraavasta arkipäivästä on
kulunut 234 arkipäivää. Tätä maksimiaikaa ei kuitenkaan käytännössä voi
hyödyntää, koska Suomessa syntynyt lapsi muuttaa adoptioperheeseen yleensä
vasta biologisen äidin kahdeksan viikon harkinta-ajan jälkeen. Myös
kansainvälisessä adoptiossa nuorimmat lapset ovat jo muutaman kuukauden
ikäisiä hoitoon oton yhteydessä. Ottovanhempien vanhempainrahakausi kestää
näin ollen 180 arkipäivää eli noin seitsemän kalenterikuukautta, joka on
vanhempainrahakauden vähimmäismaksuaika.
Olisi tärkeää, että adoptiovanhempien vanhempainrahakausi laajennettaisiin
biologisten vanhempien äitiys- ja vanhempainrahakauden (yhteensä 263
arkipäivää) pituiseksi. Ruotsissa on jo pitkään ollut voimassa tämän
tyyppinen lainsäädäntö. Oikeus vanhempainrahaan alkaisi lapsen saapuessa
perheeseen tai vaihtoehtoisesti jo lähdettäessä noutamaan lasta.
Vanhemmilta menee lapsen syntymämaasta riippuen kahdesta kuuteen viikkoa
lapsen hakemiseen kotiin.
Hoitovapaamahdollisuus myös yli 3-vuotiaiden adoptiolasten vanhemmille
Työsopimuslain (55/2001) mukaan hoitovapaa on mahdollista alle 3-vuotiaiden
lasten vanhemmille. Adoptiovanhemmilla ei ole mahdollisuutta jatkaa
perhevapaata vanhempainrahakauden päätyttyä, mikäli lapsi on täyttänyt
kolme vuotta. Hoitovapaamahdollisuutta noin seitsemän kalenterikuukautta
kestävän vanhempainrahakauden päätyttyä ei ole esimerkiksi perheellä, johon
lapsi on adoptoitu 2,5-vuotiaana.
Ei-vastasyntyneenä adoptoidulla lapsella saattaa olla raskaita kokemuksia.
Lapsen elämänvaiheet huomioiden olisi tärkeää, että adoptiovanhemmilla
olisi mahdollisuus hoitovapaaseen siihen asti, kun tämä on ollut perheessä
kolme vuotta tai kun tämän oppivelvollisuus alkaa. Näin lapsi saisi
rauhassa kiintyä ottovanhempiinsa.
Vanhempainrahan ikärajaehdon korottaminen viiteentoista ikävuoteen
Olisi myös tärkeää, että vanhempainrahan saamisen ehtona oleva
adoptiolasten seitsemän vuoden ikäraja nostettaisiin viiteentoista.
Seitsemän vuotta täyttäneen lapsen vanhempi joutuu tällä hetkellä käytännön
syistä pitämään palkatonta vapaata adoption alussa. Alkuvaiheessa
vanhemmilla on paljon hoidettavia asioita sosiaalityöntekijän
seurantakäynneistä adoptiovahvistukseen ja kansalaisuusilmoitukseen.
Lapselle tehdään myös erilaisia terveystutkimuksia. Ulkomailta adoptoitu
seitsemän vuotta täyttänyt lapsi tai nuori ei voi aloittaa koulunkäyntiään
välittömästi. Hänelle kartoitetaan sopivaa luokka-astetta turhien
luokanvaihtojen välttämiseksi. Uuden kielen opettelu asettaa myös omat
rajoituksensa.
Palkattoman vapaan pitäminen on vanhemmille merkittävä taloudellinen
rasite. Tämä koskee erityisesti yksin adoptiota hakevia, joita on
vanhempien adoptiolasten kohdalla suhteessa enemmän. On tärkeää, että myös
yli seitsemänvuotiaana adoptoitavan lapsen vanhemmille taataan
vanhempainrahakausi.
Viime vuonna Suomeen tulleista 246 lapsesta 12 oli täyttänyt seitsemän
vuotta. Vanhempainrahakauden laajentaminen koskemaan myös alle
15-vuotiaiden adoptiolasten vanhempia ei näin ollen kosketa kovin suurta
ryhmää. Heidän kohdallaan tämä muutos olisi sitäkin tarpeellisempi, koska
tällaisten lasten vanhemmat tippuvat tyystin perhevapaajärjestelmän
ulkopuolelle.
Edellä luetelluilla kolmella muutosehdotuksella parannettaisiin lasten ja
vanhempien mahdollisuutta kiintyä toisiinsa adoptiosuhteen tärkeinä
ensimmäisinä kuukausina. Adoptio- ja biologisten vanhempien asemaa
yhdenmukaistamalla perheitä kannustettaisiin tarjoamaan koti rakastavia
vanhempia tarvitseville lapsille.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin adoptioperheiden vanhempain- ja
hoitovapaan pidentämiseksi biologisten vanhempien vanhempain- ja
hoitovapaan pituiseksi.
Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2003
Päivi Räsänen /kd